siis että kaikki entinen katoo. niinkö? että täällä vaan katoon, pikkuhiljaa. ja kun on ikävä niin ei siitäkään puhuta.. semmoisia mistä vaijetaan. enhän mä itellenikään tunnustais. ehkä pelkään että olen se ainoa jolla on ikävä. kun ei teillä muilla varmasti ole. ihan varmasti oon yksin. enkä edes kehtaa sanoa mitään kun leikisti muka ei oo sanottavaa. mikään ei ole todellista. elän tässä unessa.. muka elän, eihän tämä oo minä, ei voi olla.
kun ei enää kukaan nää mun kanssa, kuinka kaunista oikeasti on.
Uusimmat blogimerkinnät
- varmasti 07.12.
- miten kastanjat kukkivat 04.12.
- lähellä yötä 14.10.
- 16:00 o´clock in the office 05.08.
- S T I L L L I G H T 31.07.
- v a i l l a 19:44 01.07.
- j o s 30.06.
- H E T K E N K U L U E S S A 16.06.
- on edettävä 06.06.
- tiiättekö että 02.06.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (19)
- ▶ joulukuu 2010 (2)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (2)
- ▶ kesäkuu 2010 (4)
- ▶ toukokuu 2010 (2)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ helmikuu 2010 (2)
- ▶ tammikuu 2010 (3)
- ▶ 2009 (54)
- ▶ 2008 (31)
Blogi
lähellä yötäTorstai 14.10.2010 02:53
16:00 o´clock in the officeTorstai 05.08.2010 02:57
but you are still just a human, she said
i´m just a human
when you close that door, you are free
she said and smiled to me
i´m just a human
when you close that door, you are free
she said and smiled to me
S T I L L L I G H TLauantai 31.07.2010 19:53
The doctor came in the morning, she held my hand
And asked: "Was it worth it? Could it be worse than this?"
Please recall, give me a hint, anything will do
If this was the last time now you should tell us what to do
I was afraid, I guess, now I can't think no more
I was so concentrated on keeping things together
I've learned to focus on I didn't want to disappoint
Now where is everybody is it still light outside?
and im just listening this music, watching the space, trying to recall.
And asked: "Was it worth it? Could it be worse than this?"
Please recall, give me a hint, anything will do
If this was the last time now you should tell us what to do
I was afraid, I guess, now I can't think no more
I was so concentrated on keeping things together
I've learned to focus on I didn't want to disappoint
Now where is everybody is it still light outside?
and im just listening this music, watching the space, trying to recall.
v a i l l a 19:44Torstai 01.07.2010 22:45
mä en tunne mitään. kuin olisin melkein hukkunut, äänet vaikeaa massaa korvissa, liikkeet ovat pysähtyneet ja tapahtuu vain väistämätön vajoaminen. kun ei kukaan ojenna mulle kättä, niin luulen. täällä on jo monet kädet ojentuneet minua kohti, minua nostamaan vedestä, mutta mä en vaan näe, en kuule, en tunne. olen hukkunut.
aivan kun eläisin taas kuplassani. tälläkertaa vaan aivan erilaisessa. tämän kuplan seinät on terästä ja vääntyneet valheista, vihasta, pelosta, odotuksesta ja petoksesta. ne seinät ovat piikkejä, lasinsiruja, katkeruutta. ja ne pitää huolen ettei yksikään pääse enää liian lähelle.
mitä mä sitten tällä suojakerroksellani teen? no suojelen. miltä? loppujen lopuksi vain itseltäni.
ja mä osaan hymyillä monille tosi kauniisti ja luvata. ja sitten rikkoa. ehkä rikkoa kaikista parhaiten. ehkä jos on itse jo tarpeeksi rikki niin alkaa rikkoa myös muita. ja mä olen pahoillani. mutta kun kukaan ei tunnu olevan mulle pahoillaan siitä että mä joskus liian pienenä menin rikki. se jolla on kova ääni ja hallitsevat silmät paiskasi mut lattiaan eikä edes siivonnut murusia. eikä se sano ´anteeksi´. ja kostohan elää aina. minussa.
ja kauneus on kadonnut. itku on vaiennut. pehmeät kädet ei kosketa enää ja silmissä hiekka koskee niin paljon. se haluaisi niin tulvia itkuna ja huutona ulos! mä haluan vaikka repiä sen ulos! mutta mun silmät on jo liikaa sen hiekan väriset.
onko mitään tietä, vai onko kaikki jo kuljettu? onko kaikki jo nähty? ja tätäkö mä halusin, kokea niin paljon että musta tuli itsestänikin vain kokemus. yksi kokemus ja siinä se. tyhjä.
aivan kun eläisin taas kuplassani. tälläkertaa vaan aivan erilaisessa. tämän kuplan seinät on terästä ja vääntyneet valheista, vihasta, pelosta, odotuksesta ja petoksesta. ne seinät ovat piikkejä, lasinsiruja, katkeruutta. ja ne pitää huolen ettei yksikään pääse enää liian lähelle.
mitä mä sitten tällä suojakerroksellani teen? no suojelen. miltä? loppujen lopuksi vain itseltäni.
ja mä osaan hymyillä monille tosi kauniisti ja luvata. ja sitten rikkoa. ehkä rikkoa kaikista parhaiten. ehkä jos on itse jo tarpeeksi rikki niin alkaa rikkoa myös muita. ja mä olen pahoillani. mutta kun kukaan ei tunnu olevan mulle pahoillaan siitä että mä joskus liian pienenä menin rikki. se jolla on kova ääni ja hallitsevat silmät paiskasi mut lattiaan eikä edes siivonnut murusia. eikä se sano ´anteeksi´. ja kostohan elää aina. minussa.
ja kauneus on kadonnut. itku on vaiennut. pehmeät kädet ei kosketa enää ja silmissä hiekka koskee niin paljon. se haluaisi niin tulvia itkuna ja huutona ulos! mä haluan vaikka repiä sen ulos! mutta mun silmät on jo liikaa sen hiekan väriset.
onko mitään tietä, vai onko kaikki jo kuljettu? onko kaikki jo nähty? ja tätäkö mä halusin, kokea niin paljon että musta tuli itsestänikin vain kokemus. yksi kokemus ja siinä se. tyhjä.
j o sKeskiviikko 30.06.2010 03:18
olen virhe joita tapahtuu.
mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin ja ilman rakkautta, noniin. ilman rakkautta, olemme puolitiessä helvettiin.
what ever makes you happy.
mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin ja ilman rakkautta, noniin. ilman rakkautta, olemme puolitiessä helvettiin.
what ever makes you happy.
H E T K E N K U L U E S S AKeskiviikko 16.06.2010 03:09
pistäisin neulalla ja laulaisin sydämen kieltä, jos lupaatte että neulat pistää ja sydämestä kumpuaa kyyneliä. haluan huutaa huutaa huutaa niin lujasti. mutta jo hymyssä on liikaa ääntä.
hukkuneen puun kuoren alle ei voi kurkistaa, koska se kuori murtuu niin helposti.
häkkilinnut lentävät sitten kun ne vapautetaan. mutta avain hukkui tai se kadotettiin tahallaan jo vuosia sitten. joten ne itkevät taivaalle toisinaan avoimesta ikkunasta. ne itkee että aika koittaa vielä. vaikka se ei oikeasti kai koita koskaan.
nään sut mun seinälle ja sydämessä. muistoissa ja valokuvissa. hetkissä.
mä kaipaan sisko.
ainakin kaksimetrinen kaulaliina. kudon sen syksyksi.
hukkuneen puun kuoren alle ei voi kurkistaa, koska se kuori murtuu niin helposti.
häkkilinnut lentävät sitten kun ne vapautetaan. mutta avain hukkui tai se kadotettiin tahallaan jo vuosia sitten. joten ne itkevät taivaalle toisinaan avoimesta ikkunasta. ne itkee että aika koittaa vielä. vaikka se ei oikeasti kai koita koskaan.
nään sut mun seinälle ja sydämessä. muistoissa ja valokuvissa. hetkissä.
mä kaipaan sisko.
ainakin kaksimetrinen kaulaliina. kudon sen syksyksi.
on edettäväSunnuntai 06.06.2010 21:54
taaksepäin hiipivät muistot koskettivat niskaa kylmillä vetisillä käpälillään ja saivat selkäpiin huokaamaan. oletko kotona, kysyi yksinäisyys, en koskaan vastannut. mikä sitten luokiteltaisiin minun kodikseni?
simpukkalinnan ikkunoissa paloi valoja ja tunsin itseni jokseenkin herkäksi, kuin tervetuulleeksi maailmaan joka vähiten haluaisi kasvokkain minunlaiseni hajonneen kanssa.
mutta tämä yö oli jotenkin erilainen. se oli täynnä taikaa ja kookoksen tuoksuiset keltakukkaiset pensaat saivat mieleni niin haikeaksi. niiden tuoksu oli huumaava. oli kuin kauneus olisi hiljaa laulanut.
tässä maailmassa, tällä puolella varjoja, yksinäisyys on tappavaa ja tulevaisuus riippuu siitä mihin aurinko kääntyy.
vihreys olisi ollut turvallista, jos sen piikikkäät vivahteet olisivat huokuneet muutakin kuin vaaroja. minä tiesin että ne olivat vaaroja. vaaroja, joista ei koskaan puhuttu. aivan hengenvarallisia vaaroja. mutta he olivat niin tottuneet sellaiseen vuosien mittaan, ja tunsin itseni typeräksi, joten en koskaan kysellyt. ja siksi elin pelossa ja tietämättömyydessä, nähden unia omasta maastani.
ja nyt minun on palattava ja nähtävä taas erilailla. kuin loikkaisi mustuuteen. mutta tunnen että siellä on myös pehmeitä käsiä ja ystävällistä kauneutta odottamassa minua, joten en ole sittenkään niin levoton kuin olisin odottanut.
simpukkalinnan ikkunoissa paloi valoja ja tunsin itseni jokseenkin herkäksi, kuin tervetuulleeksi maailmaan joka vähiten haluaisi kasvokkain minunlaiseni hajonneen kanssa.
mutta tämä yö oli jotenkin erilainen. se oli täynnä taikaa ja kookoksen tuoksuiset keltakukkaiset pensaat saivat mieleni niin haikeaksi. niiden tuoksu oli huumaava. oli kuin kauneus olisi hiljaa laulanut.
tässä maailmassa, tällä puolella varjoja, yksinäisyys on tappavaa ja tulevaisuus riippuu siitä mihin aurinko kääntyy.
vihreys olisi ollut turvallista, jos sen piikikkäät vivahteet olisivat huokuneet muutakin kuin vaaroja. minä tiesin että ne olivat vaaroja. vaaroja, joista ei koskaan puhuttu. aivan hengenvarallisia vaaroja. mutta he olivat niin tottuneet sellaiseen vuosien mittaan, ja tunsin itseni typeräksi, joten en koskaan kysellyt. ja siksi elin pelossa ja tietämättömyydessä, nähden unia omasta maastani.
ja nyt minun on palattava ja nähtävä taas erilailla. kuin loikkaisi mustuuteen. mutta tunnen että siellä on myös pehmeitä käsiä ja ystävällistä kauneutta odottamassa minua, joten en ole sittenkään niin levoton kuin olisin odottanut.
tiiättekö ettäKeskiviikko 02.06.2010 23:25
KUKAAN EI HALUA ENEMPÄÄ SIRPALEITA
ja niin oli tarkoituskinLauantai 08.05.2010 22:33
sanoja tuulessa, nimiä huulilla
niitä kuule en, ymmärrä en
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
tässä on meri välissä
vain linnut sen taakse kaartaa
minä nukun ikävän sylissä
koska nähdä en voi toista rantaa
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
kuulen kuiskaukset eksyneen
mitä ikinä teet
mitä ikinä teet
katso eteenpäin valkeuteen
mitä ikinä teet
mitä ikinä teet
katso huomiseen
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
-heille, sille
jotka olitte ja ootte
niitä kuule en, ymmärrä en
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
tässä on meri välissä
vain linnut sen taakse kaartaa
minä nukun ikävän sylissä
koska nähdä en voi toista rantaa
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
kuulen kuiskaukset eksyneen
mitä ikinä teet
mitä ikinä teet
katso eteenpäin valkeuteen
mitä ikinä teet
mitä ikinä teet
katso huomiseen
on kuin lentäisin aina sinun vierellä
ilman siipiä, mutta lähellä
tästä vuodesta teen lauluni
laulan sinulle vain sinulle
-heille, sille
jotka olitte ja ootte
would let me outLauantai 08.05.2010 21:47
the pieces of the mirror, im going to the floor. in here, in this darkness, eyes, watching, staring, waiting. can you hear my ugly laugh. my voice, destroyed and you think i would enjoy. and you said so many words. you´r nothing, faceless, a breath in the wind. Whispering behind my ear. but i wanted to touch and feel. im a monster. and that’s why the mirror is in my body, that’s why it’s broken. and suddenly, you didn’t know what to say. so fast. you people are fucking sick.
I want the happiness back. I want to trust. always too much. drops of shameless on the dirty floor. im laying here, waiting for you. that you would come and say your words and hold me and then. let me breath.
look up to the sun, can you see the joy. can you see the face of love. face of peace.
there is no way out. my circle is perfect.
they just say, hi how are you, but they don’t wanna know! they don’t listen, they don’t hear. they cannot speak, they cannot cry. they say, this is life, and they think they´r happy. but their minds are closed. there is a huge wall in front of their lips. they are afraid. and then they always say, what´s wrong with you, what are you at.
but im telling you, take a breath and have some water.
I want the happiness back. I want to trust. always too much. drops of shameless on the dirty floor. im laying here, waiting for you. that you would come and say your words and hold me and then. let me breath.
look up to the sun, can you see the joy. can you see the face of love. face of peace.
there is no way out. my circle is perfect.
they just say, hi how are you, but they don’t wanna know! they don’t listen, they don’t hear. they cannot speak, they cannot cry. they say, this is life, and they think they´r happy. but their minds are closed. there is a huge wall in front of their lips. they are afraid. and then they always say, what´s wrong with you, what are you at.
but im telling you, take a breath and have some water.