IRC-Galleria

kissa söi appelsiinia ja minua vaan ahdisti. ei itkettänyt. oli kuitenkin lämmintä ja minä olin melko tyytyväinen. kirkasta ulkona. mutta kuuntelin lauluja, jotka tarkoittivat niin paljon kaikkea ja välttämättä kuitenkaan koskettamatta minua, sitoivat minut hellästi sellaiseen epätoivoon, että minua alkoi oksettaa.

ovi omituiseen palloon avautui minulle äkkiä. äkkiä huomasin kaiken, ymmärsin. mutta se oli niin äkkiä, että ehdin vain hädin tuskin hätkähtää ja se oli jo ohi.
minun pääni on täynnä ajatusta, suuni täynnä sanoja ja silmäni täynnä sitä, mitä en halua nähdä. en minä elä täällä.

tänään halusin repiä kaiken. tänään halusin tuhota itseni. tänään halusin rakastaa. tänään halusin nauraa, ja taas tänään halusin vain tuhota itseni. lopettaa kaiken. ajattelin muita. mutta sitten minua otettiin kädestä ja olen täällä. joskus voi tulla hetki, ettei kukaan estä. ettei kukaan halua minun jäävän. ja minä olin niin ruma.

minä en ole kaunis. minä en ole ruma. minua ei näy. enkä taaskaan osannut selittää, mikä minun oli. minä en ole mitään, minussa ei ole mitään. ja silti olen niin täynnä, liian täynnä. asiat putoavat ja minä vain unohdan.

ja minun pääni on kipeä. olen niin kipeä. olen niin sairas. mutta en olekkaan. huutoa. nyt se ei satu. se ei enää satu. koska minäkin huudan kipuani. en rohkeudesta, pakosta. se purkautuu, ryöppyää, se ei pysy minussa. tuntuu kuin liukenisin maisemaan. miksi pyristelen pysyäkseni pystyssä, voisinhan kaatuakkin katuun.

jos leikkaisin itseltäni raajan irti, ymmärtäisinköhän tämän maailman oikean vaikeuden?
ja minä niin inhoan ja minä niin rakastan.

pinnalle, pinnalle.
hengittämään.
valossa uiden,
käsivarret ilmassa,
tanssivat.
puiden nimet.
ne ovat valta.
kurkota minua,
en itse näe.

auringon ilmeet,
tuulten liikkeet,
maan painoton
ilon valo.

talossani.

e: Ahaa, ihan fiksua! 8D
n: hii, toisinaan sitäkin

(-saaksmä tarjota teille hatsit, täs ois kukkaa?)
(-ei kiitos, ei me käytetä, vaikka ehkä näytetäänkin siltä.)

hey remember that time when I would only smoke Malboros

ihmiset synnyttävät toisissaan tuntemuksia. ne ovat erilaisia riippuen kanssakäyvistä ihmisistä. tuntemukset syntyvät milloin mitenkin. tuntemukset voivat olla millaisia vaan. tämä on rikkautta. tämä on olettamus liian usein. jokaisesta hetkestä voi repäistä irti jotain mieleenpainuvaa ja ainutlaatuista. tämä on kauneutta. rakastakaa.

pidän kii tästä kaikesta,
ettei kyyneleet katoa,
mä pidän kii susta kovaa,
mä pidän kii liian kovaa..

pakota minut muistamaan kuinka helppoa on puhua
kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi
kun tulee aamu, laske selkä maata vasten
ja palaan luoksesi
olen rakastunut.

hei otetaan rennosti, turha stressaa nii et pää halkee meinaa nii, löysin rantein joo. voidaan tanssii auringossa ja laulaa aina vaa mitäsattuu missävaan kävellään katoilla ja itketään hiekkaa, mitä vaan! ota kädestä tää on vissiin tilanne. merkitys on kaikessa hei mä en välitä, ku teen mitä mielin ku mun mieli on valossa joo. kyllä kaikki järkkääntyy vaikkei itkiskään elämää, ei se lopu vaikka huolehtis vähä vähemmän. nukkuminen on hyvä harrastus taidan tanssii koko eloni ja laulaa asiani hei täällä on valoa ja rakkautta, mahtavaa menoa ja naurua, tulkaa nauraa mun kanssa! hei eloisille!

kannattaa valita paikkansa huolella. uteliaisuus ei sinäsä ole pahitteeksi, mutta se voi tietyissä tilanteissa olla vaarallista. susteellisuutta käytäntöihin ja standardeja normeja. joskus elämä on epämielenkiintoinen. ei nyt. elän huteralla pohjalla joka ei tällähetkellä huoju. mutta tuulenpuuska voi odottaa oveni takana ja kaataa minut minähetkenähyvänsä kumoon. kirjoittelen runoja elämälle maailmasta ja juon kahvia ja teetä ja auringonsäteitäkin.

säilytän ainutlaatuiset hetket.
ilmassa tuoksuu muutos.

kanelipurkkiin mahtuu miljoona ajatusta.

ei
enää