IRC-Galleria

tää yks tääl väsyneenä laskee matikkaa. vaan oli aivan loistava viikonloppu. ääni on käheenä saunomisesta ja laulamisesta. ja karvalehemä oli hyvvee. säkylä loisti jälleen kerran. nyyti kiittää ja kuittaa.

on se nyt prkl että kun haluis ladata laillisesti leffan netistä niin ei löydy. melkein sitä meinaa sortua latailemaan laittomasti, utta ei sitten kuitenkaan. kyseessä kun on suomalainen leffa niin ei löydy ulkolaisista kaupoista ja suomalaisia moisia palveluita on peräti 2. Eikä niissä tietenkään ollut. Eikä makuunissa. Piti vaan katsoa pojan kanssa leffa "8 päivää ensi-iltaan", koska käytiin se katsomassa kolmasilla treffeillä ja aateltiin, että se olisi sopinut Coussican jälkeen mukavaksi iltapuuhaksi, koska tänään ollaan seurusteltu the viralliset puoli vuotta...

<3 <3 <3 <3 <3 <3

rakas päiväkirja

ilmassa...

on ollut ahdistusväsymystä.

vaikka kuinka nukkuisi niin ei se oikein tunnu taas auttavan. Ja kukaan ei voi sanoa etten olisi syönyt vihamiineja. Kun. Ei. Vaan. Jaksa. Pahimpia on kokoukset töissä. ei meinaa silmät pysyä auki millään. Ei ole kysymys siitä, etteikö aihe kiinnostaisi. Vaikeampi vaan seurata silmät kiinni. Siitä seuraa yleensä myös ajatusten karkaileminen. Vaikka mistä sen tietää, jos vaikka kehittäisi siinnä samalla jotain ällistyttävän ihmeellisiä ominaisuuksia kun ajatukset lentää. Mutta ehkä ne lähinnä kuitenkin vai mataa... Onneksi on keksitty battery. Se vaan tuottaa lisää ongelmia. Kun eihän mulla ole ikuna kolikoita että sais haettua tuolta automaagista. tänään piti onkia pojun pussista kolikoita. Vähän niinkuin pienenä iskän rahapussista että sai jäätelön. On nuo pirkistysaineet vähän muuttuneet lapsuudesta. Onneks on batterya. It keeps me going.


ja hiukan rakennuspölyä.

Pojun yhtä kämppää pitäis vähän remppailla. Niin että se sais sen taas laitettua vuokralle. Haluaisin kovasti olla avuksi. Mutta kun en osaa. Eilen sentään olin, kun piti pitää lautoja paikoillaan kun se kiinnitteli. aivastelin vähän puruissa. Koukin niitä silmistäni. Maalasin levyjä ja seiniä. Tänään ei ole oikein mitään missä voisin auttaa. Etten kiinnitä juttuja miten sattuu. Mutta kuulemma jo pelkkä läsnäolo auttaa. Kun ei tarvi tehhä hommia yksin ja on joku jonka kanssa höpötellä. Ja suukotella. Sitä apua ei välttämättä muista apumiehistä olisi. On ilo olla avuksi.

ja ripaus syksyn viileyttä.

vaikka vasta vaihtui elokuuksi. porukka palailee lomiltaan. Päivetys alkaa karisemaan iholta jo heti oven kohdalla. Jouluun mennessä sitä saa ihmetellä enää valokuvista. Paitsi jos on älynnyt varailla päivetyspäivitysreissuja syssymmälle. Mistähän sais lisää vapaapäiviä, kysyy tyttö taas. Lahjoituksia otetaan vastaan.

Eilen ei oikein tahtonut millään pysyä töissä hereillä. Varsinkin palaverit oli pahoja. Jotenkin sitä sai kuitenkin kitkuteltua siihen työpäivän loppuun. Töiden jälkeen jaksoi juuri ja juuri pudottautua hakemaan kaupasta illaksi rillailtavaa ja lomalaiselle lomajäätelöä.

Kotiin päästyäni menin puoleksi tunniksi nukkumaan ja laitoin kellon soimaan. Kellon soitua laitoin sen kiinni ja käänsin kylkeä. Uusi heräämisyritys tuntia myöhemmin ei myöskään ollut kovin tuottelias.. Hereillä kyllä olin, mutta sängystä ei oikein jaksanut nousta. Sitten myöhemmin sängystä jaksoi juuri ja juuri raahautua soffalle katsomaan Headhuntersia, jonka DVD:n posti toi ennen reissua. Välillä piti laittaa ruokaa, koska sitä oli sentään varta vasten pysähtynyt kaupasta ostamaan, mutta eipä jaksanut edes grillata, koska parvekkeelta olis pitänyt ensin kerätä pyykit. Saatika sitten keitellä lisukkeita tai tehdä kastikkeita. Vain kananfilettä, paprikaa ja ananasta paistettuna, päälle "hieman" savujuustoa. Jälkkäriksi kaapista löytyi suklaabrownie ja vähän jäätelöä. yksinkertaisuudessaan kovinkin herkullinen ateria. Syömistä jatkettiin Headhuntersin seurassa ja kölliminen pojun kainalossa jatkui. Mihinkään ei ollut kiire... Illalla vielä käytiin matkakuvat läpi, kun ajateltiin osa niistä oikein teettää ja joitain lähettää isännillemme Sveitsiin myös. Juurikaan mitään ei tullut tehtyä. Hyvä fiilis siitä jäi ;)

Väsymys vieläkin painaa silmiä. Loppujenlopuks piti nöyrtyä hakemaan battery, koska mä en vaan jaksa tehdä yhtään mitään. Tänään oon suunnitellut mennä salille. Ainakin siellä voi venytellä, jos ei muuta jaksa. Radio soittelee hempoisia biisejä mulle. Hyvä, vaikkakin väsynyt fiilis.

Loman jälkeen ihmisellä pitäis selvästi olla loma, jolla vois sit toipua lomailun aiheuttamasta väsymyksestä. Täytyypä ehdotella työpaikalla...

Tänään olis luvassa vielä nättiä ilmaa ja sit alkaakin kylmenemään. Jos sitä vaikka ehkä jaksais jopa käydä näyttämässä nenäänsä ulkona, tiedä häntä.

Eilen oli sitten kuoron tiukka lavatanssiekskursio Kisarantaan. Oli sovittu, että puoli 8 lähdetään koulun takaparkista liikkeelle. Vaan ite olin päättänyt mennä Kangasalle yöks ja muutenkin vähän väsytti liikaa eikä jaksanut suoraan tuohon aikaan lähteä liikkeelle niin lähdettiin sitten kotoa jonkin verran myöhemmin. Mentiin sisälle tansseihin, mutta ei löydetty vielä niitä muita. Tanssahdeltiin siin sitten aikamme kuluksi toooodella taidokkaasti. Oletettiin, että ne oli menneet johonkin etkoille. Jokusen aikaa odoteltuamme todettiin vaan, että ei ne oo tulossa. Ne niin suolataan joskus johonki Salmentaan lavalle ja jätetään ite menemättä prkl!

Noh, tanssiminen oli kyllä ihan kivaa kaksinkin. Tai siis kaksinhan kai sitä yleensä tanssitaan... Paikalla oli tangokuningas ja kuningatar, eikä moinen humppa särähdellyt ihan hirmuisesti korviin. Humppa meni ihan hyvin ja nopeat valssitkin, mutta ne hitaat valssit tökki. Jopa tangoa piti taas vähän kokeilla, mutta oli ehkä hivenen ahdistavampi kokemus. Jive oli kovin hauskaa, vaikka ei ole kovin suurta hajua lajin suuremmista kuvioista. Lähestulkoon kaikkeahan tuolla pystyi tanssimaan vaikkei askelia osannutkaan. Eri asia sitten miltä se näytti, mutta onneks ei tarvinut katsella itseään kauempaa :) Ihan hauska ilta oli kuitenkin, mutta olis ehkä vielä hauskempaa, jos osais ne askeleet...

Ihan vielä ei jaksaisi toipua matkasta. viime yönä näin autoilu-unia ja herätessäni mietin missähän mahdan olla. Kämppä on täynnä purettavia kamoja. Onneks yks lomalainen pesi urakalla pyykkiä niin on jopa jotain puhtaita vaatteitakin.

Eilen piti mennä tentin jälkeen piknikille, kun oli joutunut olemaan liian kauan sisällä. Työpäivän ja vielä sen tentinkin. Ehti tuon reissun aikana tottua vähän liian hyvin taas ulkoilmaelämään ja jäi sitä kaipaamaan. Käveltiin Pyynikillä ja aurinko paistoi, mutta oli kyllä vähän kylmä. Joku viritteli kuumailmapalloa käyntiin, mutta ei jaksettu jäädä katsomaan. Kyllä se sitten vähän myöhemmin näkyi taivaalle pääseen. Illalla mentiin terassilaivalle parin kaverin kanssa yksille vertailemaan matkakuulumisia. Oli hyvää jaffaa.

bäk from Tour De Europe 2008

Takana 5500 ajokilometriä, 10 maata, joista 7 uutta, auringonpaistetta, perkeleen puluja, leirintäalueita ja vaeltelua, uimisia, hikeä, rekkaribongailua, pikkuvaltiobongailua, eksymiskarkkeja, punaisia kenkiä, autoöitä, auringonlaskuja ja tähtitaivaita.

Joku sanoi, että jos ette tuolla reissulla revi hiuksia toistenne päistä niin aika hyvin menee... noh.. kaikki hiukset löytyy vieläkin, eikä ne oo edes pahasti harmaantuneet :)

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa

Karvakuonot - Ole mulle kaveri

---

Tietääkös joku missä kaverit kasvaa?
Ken niitä viljelee pellollaan?
Vaivaakos leipomo jauhoihin rasvaa?
Kaverin työntää uuniin paistumaan.

Ei, kulkaa, kavereita tehdas ei värkkää.
Ei liukuhihnalla ainakaan.
Ei postimyyntikään sellaista järkkää.
Eikä valtio laitoksillaan.

Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,
nostan harteille vaikka maailman.
Ole mulle kaveri, niin laulan yhden oopperan,
itken, nauran ja sua lohdutan.

Heipparallallaa, kaiffareita laulattaa.
Katseilla paiskata saa.
Heipparallallaa, kaipa heitä laulattaa.
Onhan se niin mukavaa.

Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,
soppaa keitän ja löydän sattuman.
Ole mulle kaveri, niin parlamentin kumoan,
vaihdan valtioneuvoston ja pressaa komennan.

Ei kavereita markkinoilta voi ostaa.
Ei niitä hinnalla millään saa.
Kas niitä luonto vain esille nostaa,
eikä sellaista saa lannistaa.

Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.
Tuntuu kuin omistaisin euroopan.
Ole mulle kaveri, niin poimin sulle mansikan,
itken, nauran ja sua lohdutan.

Heipparallallaa, kaiffareita laulattaa.
Katseilla paiskata saa.
Heipparallallaa, kaipa heitä laulattaa.
Onhan se niin mukavaa.

Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.
Nostan harteille vaikka maailman.
Ole mulle kaveri, niin laulan yhden oopperan,
itken, nauran ja sua lohdutan.

Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.
Juoksen tunnissa taakse Heinolan.
Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,
kierrän viikossa Kalifornian.

Eilen piiiitkän työpäivän jälkeen pääsi kotiin nukkumaan ja siinnä sit menikin pari tuntia kölliessä. Poju ei kuulemma ehdi ajelemaan pärrällänsä niin vietiin se pälkäneelle kesälaitumille, ettei sille tapahdu pahoja sillä aikaa kun ollaan reissussa. Päästiin saunomaan ja jopa vähän uimaankin ja pojun kummityttö ja sen sisarukset (ikää 3-8v) kantoivat mulle mansikoita niin paljon kun maha jaksoi. Ja vielä vähän enemmän. Kieputtelin niitä ympäriinsä ja kannoin repparissa ja roikottelin jaloista. Siis lapsia, en mansikoita.
Nyt syön niitä samaisia mansikoita töissäkin. Kohta saadaan pitsaa, koska oltiin ilmeisesti johtoryhmän mielestä tehty hyvää työtä. Pian alkaa viikonloppu. Näkee taasen kasan kavereita.
Ja millään ei jaksaisi odottaa, että pääsee matkaan, eikä jaksaisi se toinenkaan. Ja sitäkin ennen tapahtuu monta muuta kivaa juttua. Hymyilyttää, taas.