IRC-Galleria

Pienten pupujen kylä

osa 2/1098

Matti ja äiti päättivät, että omituisia puhuva oli ystävä ja kävivät venhoon. Alus oli huterasta ulkomuodostaan huolimatta tukeva kuin se litteäpohjainen hommeli, jolla kuskataan sotilaita kaikissa maihinnousuelokuvissa. He lähtivät liikkeelle ja viiden tunnin kuluttua lohikäärmepaatti pysähtyi. Reunan takana matkansa viettäneet Matti ja äiti nostivat päänsä kurkatakseen, mihin oli päädytty. He olivat liikkuneet kolme metriä. Lohikäärme puhui jotain, ja onneksi Matin äiti ymmärsi juuri tämän verran kalamatelijan puhepartta. "Paljon tuli äsken suittua omaa panssarinahkaani. Oikeasti minun pitäisi syödä paistia vihreäsilmäisen tyttöystäväni kanssa, joka asuu lounatuulen luona. Kertokaa minulle, kuinka korvaan tämän hänelle, tai en saa pesään mennä? Korvaan teille suuresti vaivanne, lapasten näköinen pariskunta." tulkkasi äiti.
Ikävä kyllä äiti ei puhunut yhtään haltiaa, joten hän vain pudisteli päätään Matteineen. Tästä vene tulistui ja kuin myrsky lensi johonkin pelottavaan pämäärään. Kohta se pudotti Matin ja äidin kyydistään. Heidän sydämensä meinasivat pysähtyä, kun he tajusivat mihin heidät oli dumpattu: he olivat ikuisessa Ruisrockissa!