Aloin tässä eräs päivä huolestuneena tarkkailla omaa toimintaani. Huomasin vieväni metallinkeräyspisteeseen säilyketölkkejä ja lasipurkkien kansia. Kuka kierrättää metallia?
Siinä vaiheessa totuus iski minua silitysraudalla niskaan.
Hipit.
Haisevat hipit.
Kierrätän. Laitan lehdet, paristot, metallit, pahvit, maitopurkit ja biojätteet kaikki eri lootiinsa.
Kuulun Amnestyyn ja hätäännyn, kun en saa lehteäni.
Selitän enolleni, etten voi hankkia ajokorttia, koska bensa tulee loppumaan maailmasta joten minulla ei ole mitään järkeä tuhlata rahojani moiseen.
Ostan energiansäästölamppuja.
En käytä talouspaperia.
Kuuntelen silloin tällöin reggae-musiikkia.
Luultavasti teen vielä paljon kauheampiakin asioita, joita pidän niin itsestäänselvyyksinä, etten ajattelekaan niiden taustoja.
Minun on äkkiä autettava itseni tästä tilanteesta.