IRC-Galleria

Heräsin tänään väärältä paikkakunnalta, Lahdesta, "karseess darrassa", kuten nuoriso sanoisi. Sieltä piti päästä pois ja koska ei kiinnostanut ottaa junaa, jossa joku mummeli kyttää vastapäätä ja ihmettelee, miksi tuo kaunis tytteli näyttää noin pahoinvoivalta, ajattelin käyttää muutaman euron ylimääräistä, jotta pääsisin kotohoni karkeloimahan ilman semmoisia vaivoja, mummoja. Lähijunissa on nääs aina kaikkia mummoja, nuorisoa ja hulluja. Kerran yksi jälkeenmainittu oli hyvin onnistunut koko matkan pysymään hyvin naamioituneena, mutta kun ilmeisesti sisäänrakennettu ajastin 5 minuuttia ennen junan pysähtymistä pärähti soimaan, alkoi hän kertoa meille, meille, joka tässä tapauksessa tarkoittaa melko täyttä junanvaunullista ihmis-aappinoita, kauniitakin oli joukossa, kuten minä, olen varsin kaunis niin rungoltani kuin mieleltäni, tarinaa, Jeesuksesta ja jeesuksenrakkaudesta, oivasti ajoitettuna niin, että junan päästyä viimeiselle pysäkilleen, joka ei tässä tarkoita kuolemaa, vaan ihan sitä viimeistä pysäkkiä, lopetti tämä nuori täti-nainen tarinansa, ehkä Jeesuksen johdattamana. Koska en tässä tarinassa jaksakaan kertoa teille Pendoliinoista, voitte lukea sen seuraavasta tuotoksestani, eikä teidän, jotka haluatte kuulla vain Pendoliinoista, tarvitse lukea tätä kyllästyttävän pitkää tekstiä.