IRC-Galleria

Yön epätodellisista varjoista kehkeytyy esiin todellisuus, jonka jo ennestään tunnemme.

Näin se varmaan sitten menee..


sain joululahjaks sivistyssanakirjan.. varokaa mun juttuja, kun oon opetellu sen kirjan ulkoo.. ette ymmärrä mitään mun puheista! :D mun pitäis varmaan sit harkita seuran vaihtoa.. tyyliin 50v yliopistoprofessorit.. :D:D jhoo, taidetaan jättää väliin.. ^^

Kohta uus vuos.. Ja vanhat kujeet ! :P noei, ens vuodesta tulee ehkä maailman tapahtumarikkain vuosi.. kouluu..töitä..hauskanpitoa 24/7... ja JENKKEIHIN!! <3<3
parin päivän päästä voin sanoa jo, et "tänä vuonna asun jenkeissä.." :)

"Sinua tullaan aina rakastamaan ja itse olet aina oleva rakastunut rakkauteen."

"Todellinen kauneus alkaa siitä, mihin älykäs ilme päättyy."

"Ihmiskunta suhtautuu itseensä liian vakavasti. Se on maailman perisynti. Jos luolamies olisi osannut nauraa, historia olisi ollut toisenlainen."

"Nykyisin ihmiset kuolevat hiipivään järkevyyteen ja huomaavat liian myöhään, että ainoat asiat, joita ei koskaan tarvitse katua, ovat heidän erehdyksensä."

"Kun ihminen rakastuu, hän aina ensin pettää itseään ja sitten muita. Sitä maailma kutsuu romanssiksi."

"Puheet saavat riittää täksi päiväksi, nyt tahdon katsella elämää. Saatte tulla katselemaan sitä kanssani, jos haluatte."

mitä se on? pitkän harkinnan tulos on.. en osaa vastata. Mutta ainakin se on sitä, jos saa jonkun tuntemaan itsensä ahdistuneeksi, itkemään, voimaan pahoin, tuntemaan alemmuutta, surua, vihaa, inhoa..traumoja... Teki sen sitten tahallisesti tai tahattomasti.
Miten sen saa loppumaan? ... Ei mitenkään. Sen voi saada pysähtymään, mutta vain väliaikaisesti. Ja millä keinoilla.. Ei hyvillä. Joskus tuntuu siltä, että sen kaiken saa loppumaan vain jos tapahtuu jotain radikaalia, jotain muuttumatonta. Esimerkiksi jos pitkään kestänyt hakkailu päättyykin uhrin kuolemaan. Mutta miksi vasta silloin? Miksei siihen voida puuttua aikasemmin tai ennaltaehkäisevästi? Koska se on mahdotonta. Kukaan ei halua puuttua välikohtaukseen, koska pelkää joutuvansa itse uhriksi. Järkevää itsesuojelua. Mutta sitä ei pidetä oikeutettuna, vaan silloin syyllistyy pahuuden alalajiin: välinpitämättömyyteen. Toista pitäisi auttaa. Mutta mitä jos oma apu ei riitä ja apuatarvitsevien määrä lisääntyy? Vaikeata.
Kukaan ihminen ei ole paha. Ihmisen sisällä on pieni ihmisen irvikuva, joka on itse pahuus. Yleensä se pysyy aisoissa, mutta negatiivisten tunteiden jäävuoren kasvaessa liian suureksi se voi päästä valloilleen. Silloin ei enää puhuminen auta. Jos ajatuksia ja tunteita on liikaa, niitä ei enää osaa tuottaa ymmärrettäviksi sanoiksi. Silloin ahdistuu entisestään ja yksi vaihtoehto sen purkamiseen tuntuu ainoalta. Tekisi mieli lyödä. Satuttaa paha olo pois.
Pahuus on suuri oravanpyörä, jonka päättymiseen ei näy loppua. Paha olo saattaa mennä hetkeksi pois, mutta ei ikinä lopullisesti. Paha olo siirtyy toiseen ihmiseen, ihmisen irvikuva muuttaa toiseen päähän, uuteen kotiin. Kunnes se on tehnyt tehtävänsä ja helpottanut sen hetkisen kodin ahdistunutta ilmapiiriä. Ja näin se muuttaa taas.
Miksi? Eihän eläimillä ole tällaista ongelmaa. Ainakaan emme havaitse sitä, sillä emme ymmärrä niiden ajatusmaailmaa. Ehkä meidänkin pitäisi olla eläimiä. Tunteettomia, ainakin ulkoisesti. Auttaisiko se?

jaah, täältä löytyy tällanenkin.. Jenkkilä+yhteydenpito-ongelmat näemmä ratkaistu :)