mitä se on? pitkän harkinnan tulos on.. en osaa vastata. Mutta ainakin se on sitä, jos saa jonkun tuntemaan itsensä ahdistuneeksi, itkemään, voimaan pahoin, tuntemaan alemmuutta, surua, vihaa, inhoa..traumoja... Teki sen sitten tahallisesti tai tahattomasti.
Miten sen saa loppumaan? ... Ei mitenkään. Sen voi saada pysähtymään, mutta vain väliaikaisesti. Ja millä keinoilla.. Ei hyvillä. Joskus tuntuu siltä, että sen kaiken saa loppumaan vain jos tapahtuu jotain radikaalia, jotain muuttumatonta. Esimerkiksi jos pitkään kestänyt hakkailu päättyykin uhrin kuolemaan. Mutta miksi vasta silloin? Miksei siihen voida puuttua aikasemmin tai ennaltaehkäisevästi? Koska se on mahdotonta. Kukaan ei halua puuttua välikohtaukseen, koska pelkää joutuvansa itse uhriksi. Järkevää itsesuojelua. Mutta sitä ei pidetä oikeutettuna, vaan silloin syyllistyy pahuuden alalajiin: välinpitämättömyyteen. Toista pitäisi auttaa. Mutta mitä jos oma apu ei riitä ja apuatarvitsevien määrä lisääntyy? Vaikeata.
Kukaan ihminen ei ole paha. Ihmisen sisällä on pieni ihmisen irvikuva, joka on itse pahuus. Yleensä se pysyy aisoissa, mutta negatiivisten tunteiden jäävuoren kasvaessa liian suureksi se voi päästä valloilleen. Silloin ei enää puhuminen auta. Jos ajatuksia ja tunteita on liikaa, niitä ei enää osaa tuottaa ymmärrettäviksi sanoiksi. Silloin ahdistuu entisestään ja yksi vaihtoehto sen purkamiseen tuntuu ainoalta. Tekisi mieli lyödä. Satuttaa paha olo pois.
Pahuus on suuri oravanpyörä, jonka päättymiseen ei näy loppua. Paha olo saattaa mennä hetkeksi pois, mutta ei ikinä lopullisesti. Paha olo siirtyy toiseen ihmiseen, ihmisen irvikuva muuttaa toiseen päähän, uuteen kotiin. Kunnes se on tehnyt tehtävänsä ja helpottanut sen hetkisen kodin ahdistunutta ilmapiiriä. Ja näin se muuttaa taas.
Miksi? Eihän eläimillä ole tällaista ongelmaa. Ainakaan emme havaitse sitä, sillä emme ymmärrä niiden ajatusmaailmaa. Ehkä meidänkin pitäisi olla eläimiä. Tunteettomia, ainakin ulkoisesti. Auttaisiko se?