IRC-Galleria

kaipaan syliä
kaipaan käsiä
kaipaan silmiä
syliä siksi että voisi halata
käsiä siksi että että ne halaisivat minua
ja silmiä siksi että voisin rakastua niihin yhä uudelleen

pitää olla puolihörhö
kirjoittaakseen runoja
pitää olla liian viisas kirjoittaakseen ne oikein
mutta ennen kaikkea pitää olla yritystä
edes kirjoittaakseen yhden lauseen
ei sen väliä.. onko lause ehjä
kunhan tarkoitus ja päämäärä on oikea..
mutta se ketkä niistä jotain ymmärtävät
on täysi mysteeri...

kaunis hento sievä ääni
selvitti minun sekaisen pääni
niin kaunis ettei mikään pelota
niin hento etten mitään unohda
ja niin sievä etten pois pudota

kuin enkelin laulu jota janoan
silti yhä vain istun ja odotan
odottaen että taas jotain kuulisin
sen kaiken mieleeni uudelleen sulkisin
irti en päästäisi milloinkaan
vaikka vaikeaa olisi en silloinkaan

antaisin elämäni ajatukseni
kaiken minkä irti saisin
jopa sen miten rakastaisin..

sain sen punaisen langan
mutta hukkasin siitä molemmat päät
aikani keräilin ja sain aikaan lankakerän
ja luulin että voitin sen erän

mutta jatkoin ja jatkoin alun ja lopun etsimistä
kunnes olin langoissani kokonaan sekaisin
silloin se lanka katkesi
nyt minulla on kaksi alkua

en vain voi tietää kumpi vie pidemmälle......

elämäni koukeroita kirjaani kirjoitin
siihen joukkoon hieman valheita sekoitin
ne pienet valheet siihen väriä toi
ja elämästäni pimeää kauhua loi

ei auttanut lainkaan vaikka kuinka joi
kun ajatus oli jäässä ja järki kapinoi
mut jos nyt mahdollisuuteni saisi
se uuden suunnan elämääni toisi..

ei turhaa pokkurointia
ei kapinaaa
vain elämän virta joka vie....

oli kuu
oli tyttö ja suu
oli tunnelmaa täynnä hetki
menossa oli romanttinen retki

poika tytön kainaloon ujuttaa
pian poika märjän pusun saa
vain ilta ja kuu ja paukkupakkanen
se on aikaa suuren rakkauden

toivoin löytäväni enemmän
suhteen pikän ja kestävän
en vain sitä vielä löytänyt
vaan lienkö sitä tarpeeksi etsinyt

jos vain jonkun saisi jota halia
jonkun jota pussata
jonkun jota syliin puristaa
jonkun joka antaisi elämän

elämäni jonka tavoitin karkasi käsistä
silti en vielä luovuttanut
jatkoin ja jatkoin
aijoin elää sen mitä vielä jäljellä oli
ja se mitä ei enään ollut
aijoin vielä rakentaa uudelleen ja paremmin

silti kaikki on kuin tukki tuuliajolla
koskaan ei tiedä mille rannalle ajautuu
aina pitää olla valppaana...

salaperäistä mutta imartelevaa
kuka on kaiken sen takana
taskusta kuuluu omituisia ääniä
aivan kuin puhelin olisi soinut
mutta ei sittenkään .....
mit helv ...
ensimmäinen kommentti...
tä... perk....
toinen kommentti
ja hetken päästä taas tilanne ohi....

elämä koostuu pienistä hetkistä
kaikki ne yhdistettynä toisiinsa
tekevät elämän, ja jokainen teko määrää sen sisällön