taas luonto luo valkoista peitettään
värit poistaa ja tekee mustavalko leikettään
vain vihreys ja lämpö puuttuu
kylmyys mailmaan ennättää
vain rakkaus voi enään lämmittää
.......................................................................................................................................................
jospa joskus saisin edes taas halata
pitää kiinni ja hellyyteen palata
rakastaa lujasti ja uskoa tulevaisuuteen
tarttua kiinni hetkeen uuteen
vain onnea tavoittelen
ja sitä joka minua rakastaisi
ottaisi syliinsä ja pelastaisi
pitäisi kiinni ja opettaisi
mikä rakkaimmalleni tärkeintä olisi.
minä! kuin avaa ulappaa
tyhjää silmän kantamattomiin
ei edessä saarta jolle toivoa
eikä rantaa jolle osua
ei edes tuulta joka minua eteenpäin kuljettaisi
vain kylmä tyyni vesi
joka odottaa että saisi minut kylmettää
vain yksinäinen aurinko minua enään lämmittää.