IRC-Galleria

minä! kuin avaa ulappaa
tyhjää silmän kantamattomiin
ei edessä saarta jolle toivoa
eikä rantaa jolle osua

ei edes tuulta joka minua eteenpäin kuljettaisi
vain kylmä tyyni vesi
joka odottaa että saisi minut kylmettää
vain yksinäinen aurinko minua enään lämmittää.

elämä sisältää nopeita liikkeitä
turhia toiveita ja unelman rippeitä
niitä unelmia joita ei voi toteuttaa
siks haaveilun ajattelin lopettaa
miks turhaan haaveilla kun elämä opettaa

se opettaa kovalla otteella
elämisen perus säännöt
hyvien hetkien täys käännöt
ja sen miten vaikea on hyvyyttä tavoittaa
ja kuinka äkkiä se alas pudottaa

moni heikko on jo pelinsä lopettanut
mutta minä!... en edes vielä alottanut

tyhjää täynnä kuin avaruus
vain kirkkaita tähtösiä ympärilläni
kirkkaita mutta niin kaukana ettei voi tuntea
ympärillä vain tyhjyys
joka saa tuntemaan kaipuun ja ikävän

nyt vain leijun ja odotan komeettaa
joka tömähtäisi kohdalleni
ja repisi minut mukaansa
tiputtaen autiolle planeetalle
jolle majani rakentaisin

rajattoman rauhaton
silti niin kuin jylisevä ukkonen
yksinäinen mutta näkyvä
vain kaipuuta harrastava

mietteitä joita ei ajattele
ja ajatuksia joita ei mieti
käyttökelvottomia tekoja
joita ei tekemällä tehdyksi saa

teot jotka tekisin
on tekemällä tehtyjä
väkisin kasaan kursittu
listalta pois poistettu

puuttuu se luonnollisuus, aitous
osaavan kansan taito ja näkö
puuttuu myös ulkokuori ja juonikkuus
löytääkseen sen mitä halajaa

liekö elää yksin elämänsä
odottamatta mitään yllättäjää
vain nakertava aika sen näyttää

kun ensi kerran sinut näin
vierellä hyvän ystäväin
ajattelin " sinähän olet kuin enkeli"

että liekö pilvet revenneet
ja enkelit maahan pudonneet
niin säihkyvän kaunis hymy..

kaipaan syliä
kaipaan käsiä
kaipaan silmiä
syliä siksi että voisi halata
käsiä siksi että että ne halaisivat minua
ja silmiä siksi että voisin rakastua niihin yhä uudelleen

pitää olla puolihörhö
kirjoittaakseen runoja
pitää olla liian viisas kirjoittaakseen ne oikein
mutta ennen kaikkea pitää olla yritystä
edes kirjoittaakseen yhden lauseen
ei sen väliä.. onko lause ehjä
kunhan tarkoitus ja päämäärä on oikea..
mutta se ketkä niistä jotain ymmärtävät
on täysi mysteeri...

kaunis hento sievä ääni
selvitti minun sekaisen pääni
niin kaunis ettei mikään pelota
niin hento etten mitään unohda
ja niin sievä etten pois pudota

kuin enkelin laulu jota janoan
silti yhä vain istun ja odotan
odottaen että taas jotain kuulisin
sen kaiken mieleeni uudelleen sulkisin
irti en päästäisi milloinkaan
vaikka vaikeaa olisi en silloinkaan

antaisin elämäni ajatukseni
kaiken minkä irti saisin
jopa sen miten rakastaisin..

sain sen punaisen langan
mutta hukkasin siitä molemmat päät
aikani keräilin ja sain aikaan lankakerän
ja luulin että voitin sen erän

mutta jatkoin ja jatkoin alun ja lopun etsimistä
kunnes olin langoissani kokonaan sekaisin
silloin se lanka katkesi
nyt minulla on kaksi alkua

en vain voi tietää kumpi vie pidemmälle......

elämäni koukeroita kirjaani kirjoitin
siihen joukkoon hieman valheita sekoitin
ne pienet valheet siihen väriä toi
ja elämästäni pimeää kauhua loi

ei auttanut lainkaan vaikka kuinka joi
kun ajatus oli jäässä ja järki kapinoi
mut jos nyt mahdollisuuteni saisi
se uuden suunnan elämääni toisi..

ei turhaa pokkurointia
ei kapinaaa
vain elämän virta joka vie....