IRC-Galleria

haalistettu maailma
elämän surullinen tarina
epäonnistumisia
ja voitokkaita hetkiä
baari reissuja
siis elämys retkiä

pieniä menetettyjä löytöjä
vain arpia sydämmessäni
niistä lannistumatta
elämä edessäni
etittyä rakkautta
kohtalo käsissäni

ruokittuja toiveita
suuria pettymyksiä
lopetettu haaveilu
mutta kuitenkin elämyksiä

rauhaa lepoa
ihana yksinäinen hiljaisuus
vain pullon pieni sihahdus
ajatuksia.... mietteitä
hiljaisuutta

mielen lepäävä rauha
ajan kuluva naksahdus
ulkona paukkuva pakkanen
sisällä viltti lämpöinen

kilahduksia ja sihahduksia
mitä useampi sitä parempi
enään vain pelkkä katse
ikkunassa auringon kajaste

ihanaa niin rauhallista
niin hiljaista
ei meteliä
ei kiirettä
ei käskyjä
ei pyyntöjä
kylmä olut pysäyttää maailman

hetki hetkeltä
ajatus kerää voimia
mieleen palaa ajatus
se yksi on se oikea
se ensimmäinen
kaikkein ihanin
kaikkein mukavin
vaan poissa

muistan silmät
muistan kasvot
muistan hiukset
muistan kaiken
vain häntä enään haikailen

ihanaa kun saapuu loma
koko viikko ja ihan oma
olutta leipää ja lepoa
ja runojen tekoa

rakkaus satuttaa
minä en
vaan kun ei luoteta
niin yksin kävelen

kaverit kerää kalavelat
ystävät kuittaa ne
siinä suhteessa.. en yksin kävele

jätän unholaan haaveet
jotka ovat suuret unelmani
ja vetäydyn vanhaan varjooni
pidän tunteet sisälläni
ja muistan kuinka satutti
päästää niitä ulos

koskaan ei enään
ei koskaan!
nyt taas sama kylmä ihminen
kuin ennenkin
silloin selvisin paremmin

elämä jatkuu
ja niin minäkin
mutten ihan vielä
joskus kuitenkin...

elän helvetissä
pimeässä kolkossa kolossa
tuonelan tuntemattomalla tontilla
yksinäisyydessä, pimeydessä
kaikessa muussa paitsi vehreydessä

vain kärsimys seuranani
ei ulospääsyä
ei paikkaa
ei aikaa
tuskin mitään minne piiloutua

elämäni. kuin pelkkää vitutusta
mieli synkkä ja ajatus musta
hetkittäin on hyvä mut ei se riitä
vitunkaan väliä! EI SE SIITÄ!

mitä jos? hettäisin koko roskan nurkkaan
sotkisin itseni jätti purkkaan
kuivettuisin niin kiinni
etten koskaan irti pääsisi

viettäisin viimeisetkin ajatukseni yksin
ketään kuulematta
antaisin itseni näivettyä
mahtaisinko päästä väljemmille vesille

jäin kaipaamaan .....
jotain.. en tiedä mitä
omituista ja outoa
mutta se olen minä

kaipaan niin ja paljon
että se tekee ylleni varjon
jos vain tietäisin mitä kaipaan
voisin nousta huvilaivaan
ja hakea sen mitä odotan

ehkäpä elämäni on
suurten epäonnistumisten suuri sattuma
joka on vain kestettävä
kait tarkoitus on
että hyvä tuurini on estettävä

niin se on..ei aikaa
ei paikkaa..joka minulle olisi oikea
mutta kun täältä lähden
toivottavasti se lähtö on haikea...

tunne
halu
teko
tahto
jokaisella on oma lohko

kaikkia tarvitsemme
vain jokaiselle itsellemme

mitään niistä ei liikaa ole
eikä niissä vihaa ole

kaiken saa ansaitsemalla
tai itse rakentamalla