IRC-Galleria

kolme päivää ja loma
koko viikko ihan oma
juon itseni uuvuksiin
tuhlaan rahani turhuuksiin

juon niin että olen tunnoton
autoiluun kunnoton
en mieti mitään mitä teen
missä olen tai minne meen

juon ja juon ja juon ja juon
kunnes muistini minut pettää

runoilijat... nuo kasvavat luonnonvarat
kirjoittavat mitä ajattelevat
joskus myös sitä mitä tarkoittavat

jos menee huonosti
tekevät runon mustan sävyisen
ja kun hyvin
niin värssyn iloisen

teksteissä paljon tunnetta
päämäärässä luonnetta
helpotus sille joka sen kirjoittaa
monelle se voi jotain opettaa

mailma on pyöreä
ja niin on myös elämä
alkaa pisteestä A
ja loppuu pisteeseen B
lopulta on arvoitus
mitä välissä tapahtunee

syttyi rakkaus
ja lämmintä oli
tuli avioliitto
sen rikkoi alkoholi

jäi kolhuja
jäi muistoja
nyt enään vain kiertää puistoja

ei menestystä
ei uutta
ehkä ei edes tulevaisuutta

elämä kulkee ja kuluttaa
vanhat murheet hukuttaa
ja kun väsyy niin nukuttaa
turha on turhuutta tuputtaa

haalistettu maailma
elämän surullinen tarina
epäonnistumisia
ja voitokkaita hetkiä
baari reissuja
siis elämys retkiä

pieniä menetettyjä löytöjä
vain arpia sydämmessäni
niistä lannistumatta
elämä edessäni
etittyä rakkautta
kohtalo käsissäni

ruokittuja toiveita
suuria pettymyksiä
lopetettu haaveilu
mutta kuitenkin elämyksiä

rauhaa lepoa
ihana yksinäinen hiljaisuus
vain pullon pieni sihahdus
ajatuksia.... mietteitä
hiljaisuutta

mielen lepäävä rauha
ajan kuluva naksahdus
ulkona paukkuva pakkanen
sisällä viltti lämpöinen

kilahduksia ja sihahduksia
mitä useampi sitä parempi
enään vain pelkkä katse
ikkunassa auringon kajaste

ihanaa niin rauhallista
niin hiljaista
ei meteliä
ei kiirettä
ei käskyjä
ei pyyntöjä
kylmä olut pysäyttää maailman

hetki hetkeltä
ajatus kerää voimia
mieleen palaa ajatus
se yksi on se oikea
se ensimmäinen
kaikkein ihanin
kaikkein mukavin
vaan poissa

muistan silmät
muistan kasvot
muistan hiukset
muistan kaiken
vain häntä enään haikailen

ihanaa kun saapuu loma
koko viikko ja ihan oma
olutta leipää ja lepoa
ja runojen tekoa

rakkaus satuttaa
minä en
vaan kun ei luoteta
niin yksin kävelen

kaverit kerää kalavelat
ystävät kuittaa ne
siinä suhteessa.. en yksin kävele

jätän unholaan haaveet
jotka ovat suuret unelmani
ja vetäydyn vanhaan varjooni
pidän tunteet sisälläni
ja muistan kuinka satutti
päästää niitä ulos

koskaan ei enään
ei koskaan!
nyt taas sama kylmä ihminen
kuin ennenkin
silloin selvisin paremmin

elämä jatkuu
ja niin minäkin
mutten ihan vielä
joskus kuitenkin...