reippahasti eteenpäin tylsä matkani käypi
ei perhettä eikä elämää.
ei tylsimykset näyki
taivas kattona ja maa mattona
vain linnun laulu ajanrattona
nuotio rätisevä linnunlaulua säestää
on vain tuo yksinäinen... ja lintu
joka syö hänen kädestään
syksyn tullen yksin jää
kun tuo lintu lähtee lentämään
mut läpi synkän talven tarpoo
kohtalon noppia kädessään arpoo
kohta jo kesä lämmin koittaa
silloin riemu hetket voittaa
ystävä tuo pienoinen
palaa takaisin iloiten