Näin pitkälle ollaan siis päästy: joulun jälkeen kim jää kotiin poikia hoitamaan, samalla pakataan ja heti kun ollaan valmiita, muutetaan :) Kim sanoo että sitä huolestuttaa miltä tuntuu lähteä täältä. Mulla ei oo hajuakaan siitä miten mä voisin sitä tukea, kun haluan vain lähteä täältä mahdollisimman nopeasti. Tai ei sittenkään, en tiedä. Ajatella, tämä on nyt sitten viimeinen syyskuu jonka vietän täällä, ainakin pitkään aikaan. Ainakin vuoteen, hahaa. Ei vaan... Kyllähän tämä on myös mun koti, olen asunut täällä jo viisi vuotta. Huhhuh. Viisi ihan hullua vuotta, musta on tullut ÄITI ja kimistä isä, meistä on tullut PERHE... Elämäni fantastisimmat hetket olen viettänyt tässä maassa. Robin syntyä pullahti maailmaan täällä, samoin Kasper. Ei tätä edes voi selittää. Ihan hullu tunne. Kyllä osa mun sydäntä tänne kuitenkin jää.
Tiistaina alkaa autokoulu. Jaiks! Mutta mun on pakko saada kortti ennen Suomeen muuttoa, töiden takia sitten...