IRC-Galleria

Paniikkikohtaus aamutuimaan, nyt tärisen ja tunnen että seuraava on tuloillaan, helvetti mun pitäis pystyä matkustamaan tänään, siksi tää tietysti tapahtuu, aina kun vähänkin stressaan. mut voi helvetti silti. pitää käydä apteekista hakemassa rauhoittavaa, en oo vielä hakenu kun oon aatellu että kyllä mä pärjään mut nyt tuntuu siltä ettei oo varaa saada pahoja paniikkikohtauksia esim junassa tai laivalla....

Goddammit

ONNEA HESSU-RAKAS!!!! TIESIN ETTÄ PÄÄSET LÄPI!!
Nyt juhlitaan sun valmistumista kun tulen Suomeen :)


Huomenna klo 14.08 lähdetään täältä junalla kohti tukholmaa, ja 20.10 lähtee laiva Turkuun. Matkustan yksin pikkusällien kanssa ekaa kertaa, aina ennen on ollut joku ainakin Tukholmasta saakka vastassa. Mun lapset nimittäin ei oo mitään maailman rauhallisinta sakkia, miksi istua junassa omalla paikalla 3 tuntia kun voi käydä kaikkien muidenkin matkustajien paikoilla ja syleissä? Noh, otan vähän leluja ja kirjoja mukaan, ja pillimehua ja rusinaa. Ehkä se siitä.
Sit laivalla on jouluruokaa, nam, aion mennä syömään sitä. Paitsi etten voi, oikeesti vien tavarat ja vaunun ja ennenkaikkea pojat hyttiin heti kun päästään laivaan, lukitsen oven enkä lähde sieltä mihinkään ennenku ollaan perillä. Saavat sitten poikaset kiipeillä hytin seinille.

Jooh, ja sit pitää hoitaa kauheesti asioita Suomessa, muuttoa varten siis. Hakea lapsille suomalaiset sos.turvatunnukset ja päiväkotipaikat ja vakuutukset ja vuokrata muuttoauto ja ja ja. Ja hakea lainaa pankista jep.

Nyt pakkaamaan, oon pessy pyykkiä et meillä olis vähän puhtaita vaatteita ottaa mukaan. En kyl ota paljoa tavaraa mukaan. Äitillä on pesukone ja kuivausrumpu niin pesen sitten niitä muutamia vaatteita mitä otan mukaan.

Jos haluaa tavata mua - pavuilla tai ilman - niin kirjoittaa tänne ja ehdottaa jotain ;) On mulla puhelin mukana mut ette te sitä numeroa tiedä, paitsi Hessu <3

:: Millainen olo sinulla on juuri nyt?: Pitkästä aikaa mulla on tooosi hyvä olo!

:: Mitkä housut sinulla on jalassasi?: Ihanat farkut

:: Mikä paita sinulla on päälläsi?: Liila pitkä

:: Miltä hiuksesi näyttävät?: Takkuisilta varmaan

:: Mitä biisiä kuuntelet?: En just nyt mitään. EIKU HEI VOISIN HAKEA MUN UUDEN KENTIN JONKA SAIN EILEN KIMILTÄ!! 3 min myöhemmin: nyt kuuntelen kent: Elefanter

:: Mitä söit viimeeksi?: Klementiiniä

:: Millainen sää siellä on?: Kylmä ja kirkas

:: Mitä oot tehny tänään?: Herännyt (nukuttuani pommiin), pukenu lapsille vaatteet ja juossu hoitopaikkaan, tullu kotiin ja hoitanu vähän asioita ja nyt istun tässä jumittamassa.

:: Viimeisin uni, jonka muistat?: Sain eilen Kimpsulta kentin uuden levyn siis, ja näin nyt yöllä unta että mä ja Jocke Berg oltiin hyviä kamuja ja pääsin niiden keikoille kaikkien ohi. Sit kans näin unta jossa olin sairaalassa taas töissä ja hoidin meidän äitiä.

:: Kenelle puhut juuri nyt?: En kenellekään, itselleni korkeintaan.

:: Paljonko kello on?: 8:57

:: Puhelinnumerosi 2 viimeistä numeroa?: koti:19 kännykkä: en ees muista

:: Jos olisit puukynä, minkä värinen olisit?: vihree

:: Oletko koskaan melkein kuollut?: En mut luulin niin (paniikkikohtaus)

::. Millaset sukat sulla on nyt jalassa?: Purppuranpunaset joissa on mustia tähtiä

:: Mikä saa sinut iloiseksi?: esim tää kentin uus

::. Millä paikkakunnilla oot tällä viikolla käyny?: jönköpingissä ja habossa.

:: Millä paikkakunnilla oot asunu?: suolahti espoo helsinki karjaa kauniainen linköping habo bankeryd

::. Oletko koskaan voittanut palkintoa?: en usko

::. Tulevaisuutesi?: Hyvä, uskoisin.

:: Tykkäätkö tanssista?: En ;)

::. Tyhmin juttu, jonka olet tehnyt?: Oon tehnyt monta tosi tyhmää mut yks tyhmimmistä oli se kun liftattiin hessun kanssa jossain rooman ulkopuolella ja noustiin sellasten gigolojen kyytiin jotka oli ihan kauheita ja limasia

:: Jos voisit vaihtaa jonkun asian itsessäsi, mikä se olisi?: En tiedä

:: Missä shoppailet eniten?: En tiedä sitäkään.

:: Mitä kuuntelet nyt?: kent:Berlin

::. Lempi pojan nimi?: Ööö.

:: Lempi tytön nimi?: Ella :) ja Meja

:: Maryjane vai crack?: Ei kumpikaan

:: Juotko?: Joo esim vettä ja karpalomehuu

:: Mitä shampoota käytät?: Sunsilk

::. Mitä urheilua vihaat eniten?: Luistelu

:: Mitä pelkäät eniten?: Kuolemaa tai vakavaa sairautta tai halvaantumista, omaa tai läheisten

:: Oletko koskaan katkonut luitasi?: en katkonut mutta murtanut

:: Mistä unelmoit?: Rohkeudesta

:: Entä mitä kuuntelet nyt?: edelleen kent berlin

:: Kuka on mölyisin kaverisi? : Martina

:: Kuka on kaverisi?: Hessu<3 ainaski ja Matilda<3

:: Kelle puhuit viimeksi? mitä sanoit?: Sanoin päiväkodin tädille et "Jag kommer klockan fyra, ha en bra dag hejdå"

KENEN

:. vieressä viimeksi nukuit?: Kaikkien

:. auton kyydissä olit viimeksi?: Meidän

:. kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?: En muista? Matildan kai

:. hiukset haluaisit itselle?: Omani on hyvät

:. puhelimen viestejä oot viimeksi lukenu?: Oman, eiku Fredden

:. vanhempia oot viimeksi halannu?: Kenen vanhempia?... Niin joo, niiden yksien, halasin sitä yhtä sirpaa.

Ulkona on kylmää, luntakin on vähän ja jäätä ihan kunnolla. Burrrrr. On ollut kamalan stressaava aamu. Nyt alkaa rauhoittumaan.

Mietin tässä vaan että pitäiskö lentää Suomeen 29.11. ja tulla takas tänne 12.12., kun se maksais multa ja lapsilta vain 210 e (siis edes-takas). Dilemmaan sisältyy sitten se kanssa että piti eilen maksaa myöhästynyt vuokra ja laskuja koko työttömyyspäivärahalla, niin nyt ei sitten ole niitä 210 e. Ehkä joku lainaa (esim isi<3). TAI ehkä voitan lotossa.

Niska ja hartiat on ihan jumissa kun ollaan tässä muutama viime yö nukuttu koko perhe samassa sängyssä - lapset poikittain keskellä ja minä ja Kim ihan reunalla päät yöpöydillä. Ja nyt niitä ei varmaan koskaan saa totutettua nukkumaan omissa sängyissään. Pitää varmaan vaan ostaa isompi sänky johon koko perhe mahtuu paremmin.

Okei, nyt alan siivoamaan. Hyvää perjantaita (:

Tänään...
Rakas, rakas Robin. Äiti toivottaa onnea 3-vuotispäiväsi johdosta, sekä sinulle että itselleen. Kiitos että aloit hengittää itse. Kiitos ettet lentänyt takaisin taivaaseen heti saavuttuasi luoksemme. Olet maailman reippain ja kivoin poika. Puhumattakaan siitä, miten suloinen ja hurmaava olet. Paras Robin. Äiti rakastaa sinua ja pitää sinusta aina huolta. Saat aina tulla syliin. Saat aina tulla kertomaan tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita, ja lupaan kuunnella, vaikka se tarkoittaisikin sitä että saan keskeyttää omat työni. Saat herättää äidin vaikka 376 kertaa joka yö, ja silti saat ensimmäisenä aamulla kuulla kuinka paljon sinua rakastankaan. Saat aina leikkiä Teemua äidin hienoilla huiveilla, voihan ne pestä. Saat aina tulla keskeyttämään äidin tärkeät puhelut koska haluat lukea bussikirjaa, se on tärkeämpää. Saat aina lainata äidin meikkikyniä kun haluat maalata pikkuveljelle kissanviikset, mielummin meikkikynä kuin isäsi vedenpitävät kalvotussit. Saat aina olla tärkein (tai, sen paikan joudut valitettavasti jakamaan pikkuveljesi kanssa).
Pysy aina itsenäsi rakas. Pysy kultana.
Onnea!

3 vuotta sitten......






Isänpäivänä, sunnuntaina 14. marraskuuta 2004 tapahtui jotain niin suurta, että sitä voi vieläkin olla vaikea käsittää. Kolmipäiväisen maratoonisynnytyksen päätteeksi antoi vauva äidilleen vähän armoa ja suostui irrottautumaan kohdun ja lapsiveden lämmöstä synnytyssalin kuivaan ilmaan. 23.45 näytti kello, kun esikoiseni tuli maailmaan sinä sunnuntaina. 40 asteen kuumeessa ja melkoisessa horroksessa, mm. verenhukasta sekä GBS-infektiosta johtuen, en edes huomannut, että jotain oli pahasti vialla. Olin saanut vauvani ulos kohdusta, mahan sisältä ulkopuolelle, onni oli sanoinkuvaamaton. Tunnemyrsky. Täysin mielipuolista, oliko meistä tullut vanhemmat? Perhe? Oliko tämä sanoinkuvaamattoman kaunis, käsittämättömän pieni ja siro lapsi MEIDÄN tekemämme?
Vauva makasi lämpimänä ja totaalisen rakastettuna paljaan vatsani päällä ja ynisi, muutaman minuutin ikäisenä, minä itkin ja isänsä itki, äidinvaisto alkoi herätä. Miksei se huuda? Katsoessani ylös huomasin huoneen olevan täynnä ihmisiä. Lääkäreitä, hoitajia, kätilöitä. Mitä te täällä teette? Antakaa meidän tutustua vauvaamme rauhassa, menkää tiehenne. Älkää häiritkö nyt. Menkää jo. Vauva ei alkanut huutaa, se lopetti yninän, ja sen hengitys kuulosti äärimmäisen rasittuneelta ja heikolta. En ehtinyt huomata kuin että vauvan kasvot - kauneimmat mitä olin ikinä nähnyt - alkoivat sinertää, kun joku yhtäkkiä nappasikin sen sylistäni ja huusi "Pappan följer med!" ja JUOKSI POIS VAUVANI SYLISSÄÄN, pitkä letka muita valkotakkeja perässään - joista joku ymmärsi vetää mukaansa hämmentyneen näköisen tuoreen isän.
Sain jotain rauhoittavaa lääkettä, lääkärin piti tehdä gynekologinen tutkimus sillä veri valui työnsä valmiiksi saaneesta kohdustani sellaisella vauhdilla että valkotakit alkoivat huolestua. (Jokainen joka on synnyttänyt tietää varmasti, mitä juuri synnytyksen jälkeen vähiten kaipaa - ketään tai mitään pimpin läheisyyteenkään - ja valitettavasti siinä kävi juuri niin, gyn-tutkimus) Pyörtyilin välillä, olin aivan sekaisin sekä kivusta että verenhukasta että kuumeesta että lääkkeestä. Eikä vähiten siitä seikasta, että olin juuri synnyttänyt lapsen, mutta en saanut jostain syystä pitää sitä sylissäni.
Lääkärit tutkivat ja paikkailivat, kuume alkoi laskea. Minuutit kuluivat ja muuttuivat kymmeniksi minuuteiksi. Kukaan luonani viipyneistä kätilöistä ei tiennyt mihin uunituore perheeni oli viety tai miksi tai kuinka kauaksi aikaa. "Keskity sinä nyt vain itseesi", sanottiin. Jep, helppo nakki...not.

Jossain vaiheessa yötä Kim tuli takaisin ja kertoi, että pojallemme (tosiaan, jossain vaiheessa olin nähnyt että vauvalla oli pippeli) oli pitänyt kaikessa hässäkässä antaa nimi, ja ensimmäinen nimi joka oli hänen mieleensä juolahtanut oli Robin. Hänet oli viety vastasyntyneiden teho-osastolle keskoskaappiin lämmittelemään ja rauhoittumaan. En vielä tähän päivään mennessä tiedä tarkkaan, mitä vauvallemme oli tehty, kuinka kriittisessä tilassa pikkuinen oli ollut tms, Kim ei ole halunnut kertoa. Tilanne oli ollut hänelle äärimmäisen traumaattinen eikä hän ole halunnut puhua siitä.

Makasin sängyllä enkä pystynyt liikkumaan. Erilaiset puudutukset ja lääkitykset joita olin saanut ennätyspitkän ja vaikean synnytykseni aikana eivät vielä olleet täysin hellittäneet, ja oloni oli kaikin puolin muutenkin kamala. Kipu. Olinko synnyttänyt pienen hennon lapsen, vai kenties kakannut jääkaapin? Ja missä vaiheessa annoin luvan tutkia alapäätäni moottorisahalla ja pyyhkiä verta hiomapaperilla? Joku oli jokatapauksessa unohtanut kertoa synnytysvalmennuksessa siitä kivusta, joka seuraa synnytyksen JÄLKEEN.
Minut kärrättiin sängyssä tapaamaan poikaani. En ikinä, ikinä unohda sitä hetkeä. Pystyisin edelleenkin kuvailemaan koko tilanteen, kaiken, huoneen tapettien kuvioita myöten, niin vahva tunnelataus oli siinä hetkessä. Lämmin tunnevalaistus pienessä sairaalasalissa. Neljä pientä keskoskaappia. Neljä vauvaa, joista omani tunnistin välittömästi. Pikkuiseni nukkui, pieneksi palloksi käpertyneenä, mahallaan, peppu pystyssä. Joku oli laittanut vauvalleni vaipan. Tumma tukka. Nenämahaletku ja nenäkatetri (happi). Sata ja tuhat erilaista johtoa ja sensoria, sydämen sykettä ja painetta, ruumiinlämpöä, veren hapetusta ym seuraamassa. Kanyyli vasemmassa kämmenselässä ja sideharsoa ympärillä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani - minun lapseni. Niin kaunis. Niin rakas. Niin oma. Poikani. Robin.
Hoitaja nosti Robinin syliini ja poika osasi heti hamuta rintaa. Maitoa, äiti, maitoa!
Niin pehmeä iho, untuvaista karvaa niskassa, hartioilla ja korvalehdillä. Lämmin pieni, pieni vartalo käsivarrellani, itseäni vasten. Rakkaus tuota mitättömän pientä ja mittaamattoman arvokasta ja odotettua olentoa kohtaan täytti koko huoneen. Tervetuloa syliini, rakkaimpani. Tervetuloa meidän perheeseen. Minä olen sinun äitisi, tähän päivään saakka olen ollut koko maailmasi, olet saanut ravintosi minun ravinnostani. Olet elänyt ja kehittynyt, kasvanut minun sisälläni. Siitä kauniista hetkestä lähtien kun sinut tehtiin, tähän päivään saakka, olemme asuneet samassa vartalossa molemmat. Olet nukahtanut sydämeni sykkeeseen. Herännyt puheeseeni. Rauhoittunut keinuvaan liikkeeseen kävellessäni. Vastannut potkuilla, kun olen painellut vatsaa täältä ulkopuolelta.
Ja nyt olet itsekin tässä, ulkopuolella. Rakas. Nyt saan ravita sinua maidolla, jonka jo uskomattoman työn tehnyt kroppani valmistaa sinulle. Autan sinua kasvamaan ja kehittymään. Nukutan sinut sylissäni, jossa kuulet sydämeni sykkeen. Puhelen sinulle hereillä ollessasi ja opetan sinulle oman kieleni. Rauhoitan sinut keinuttamalla sinua käsivarsillani.

Parempi päivä. Lapset on kotona, Robin sanoi aamulla ettei halua mennä hoitoon, "minä jään kotiin halaamaan äitiä". Nyt istutaan sitten kaikki kolme sohvalla ja syödään mandariineja :) Olen onnellinen, mulla on maailman ihanimmat pojat.. Kasper on viimeinkin alkanut kutsumaan robinia nimeltä, se sanoo "Binne", hahaa..
Nukahdin eilen illalla joskus puol kahdeksalta, olin ihan poikki vaikken ollut tehnyt muuta kuin vienyt lapset hoitoon ja hakenut ne sieltä. Käveltiin kaupan kautta kotiin, piti ostaa Robinin lahjaan paperia mutta unohdin, mukaan tarttui mehua ja tiskirättejä ja kasperssonille uusi vellipullo. Kim olisi halunnut katsoa Fotbollsgalaa mun kanssa mutta nukkua posotin Robinin vieressä niin sikeästi etten oikein ollut herännyt kun se oli pyytänyt mua alas. "Jag ska bara sova i 7 minuter till", olin kuulemma sanonut.

Näin unta, jossa Ninnu ja Teemu oli jonkun tantrakirjan kuvituksena, tai siis niistä oli siinä kirjassa hienoja kuvia. Unessakin olin ihan väsynyt ja halusin koko ajan mennä nukkumaan. Heh.

Eiköhän tämä tästä kohta ala helpottamaan, lääkitystä on vähän nostettu.

Yritän muistaa ottaa uusia kuvia poikasistani...

Käytiin tänään kimin veljen luona kun ne halusi onnitella robinia. Itku tuli kun otin kasperilta haalaria pois ja linda sanoi hei. Menin siitä sitten vessaan ja itkin niin kovaa että varmasti naapuritkin kuuli, mutten vaan voinut sille mitään. Lapset leikki olohuoneessa, kävin sohvalle istumaan ja aloin taas itkemään. Kim lohdutteli ja linda&fredde vältteli katsetta, ymmärrettävästi. Sitten niiden poika Oscar 9kk halusi tulla mun syliin ja antoi mulle ison suukon ja oikein ihanan halauksen, ja mä sanoin että just tätä mä tarvitsin, niin näin että lindankin silmissä oli kyyneliä. se taisi ymmärtää vähän.

koskahan mä lopetan tän pillittämisen? En jaksa tätä masennusta.

Niinpä.

Voisko joku joka vaikka tykkää musta vähän, pitää mulle peukkuja että selviän tästä kaikesta hengissä, pää pinnan yläpuolella, ja ehkä jopa ilman sen pahempia kolhuja?
Ehkä keskittyä lähettämään mulle pari lämmintä ajatusta --niitä tarvitaan-- ja uskoa siihen että mä löydän taas ne omat voimavarani?

Jees.

10 ensimmäistä:

Ensimmäinen paras ystävä: Henkka tai Aki (sonar) tai ninnu ninotshka...

Ensimmäinen nettinimi: Öööh Tirppa ;)

Ensimmäinen suudelma: Hmm.

Ensimmäinen kielisuudelma: Tämän mä muistan tosi elävästi. Pikkuveljen judoharkoissa. Joo.

Ensimmäinen lemmikki: Gerbiili Perttu.

Ensimmäinen lävistys: Alahuuli... Oikea reuna... Tai siis no korviin otin ennen sitä mut ne kasvo heti umpeen.

Ensimmäinen ihastus: Hmm. Varmaan joku meidänluokkalainen ekalla tai jotain.

Ensimmäinen lempimusiikki: Kaija Koo :D ja Bon Jovi toki.

Ensimmäinen auto: Saab.

Ensimmäinen rakkaus: Hmmmm. Jouni, kun olin joku 13-vee.

Ensimmäinen pehmoeläin: Ensimmäinen? En muista. Mut pikkupöllö oli tärkee.

9 viimeisintä:

Viimeisin tupakka: Humm. Sunnuntaina ahdisti sen verran että poltin.

Viimeisin alkoholijuoma: En nyt muista.

Viimeisin autoajelu: Puoli tuntia sitten tultiin kotiin autolla.

Viimeisin suudelma: Tänä aamuna.

Viimeisin nähty elokuva: van Veeteren: Borkmanns punkt

Viimeisin puhelinsoitto: Eilen soitin äitille

Viimeisin soitettu cd: Shakira, eiku kent

Viimeisin vaahtokylpy: Reilu viikko sitten :) Lasten kanssa

Viimeisin itku: Tässä nyt on tullut itkettyä melkoisesti viime aikoina.

8 oletko koskaan -juttua:

Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En muistaakseni

Oletko koskaan ollut pidätettynä? EN

Oletko koskaan uinut alastomana? Toki..

Oletko koskaan ollut TV:ssä? Kyllä

Oletko koskaan suudellut jotakuta ja katunut sitä? Kyllävain

Oletko koskaan nähnyt eroottista unta jostain tuntemastasi tyypistä? EN IKINÄ eikä varmasti kukaan muukaan, eroottista unta, hyi ja yäk mikä kysymys.

Oletko koskaan lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä? Voiks sitä lemmiskellä muuten kun pyörremyrskyn keskellä?

Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa? Yrittänyt.

3 uraa, joita olet harkinnut

1. Toimitusjohtaja
2.
3.

5 asiaa joita oot tehny tänään

1. Suukottanut ja halannut lapsiani ja kertonut rakastavani heitä<3<3<3
2. Todennut kuopuksella vesirokon
3. Käynyt sairaalassa kääntymässä ja saanut mykistäviä uutisia
4. Syönyt suklaata
5. Lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä