SINULLE RAKAS MUMMU!
On kaunis talvi-ilta,vaan paukkuu pakkanen,huoneessa istuu mummu,keinustuolissa pohdiskellen.
Hänen mielensä siintää kauas,aikaan lapsuusvuosien,
"Voi olipa se erilaista",vanhus huokaa hymyillen.
Sängyllä kuuntelee lapsi,silmät säihkyen,poika innokkaasti odottaa,hiussuortuvaansa pureskellen.
Mummu luo poikaan katseen niin pitkän ja lempeän.
Käsi sujahtaa käteen,löytää mummu vielä ystävän.
Mummu kertoo ja kertoo,lapsi liikuttuu,kyyneleet täyttävät silmät,vaan eipä itku tuu.
kapuaa mummun syliin,suru haihtuu unohduksiin,
poski rintaa vasten,hyvä on olla niin.
Pian mummu ei enään jaksa,on aika käydä levolle,
poika peittelee hänet sänkyyn ja hiljaa hyräilee.
He aloittavat rukouksen,yhdessä kiittäen,että kaikki käy niin hyvin,on aika onnellinen.
Katson pieneen kamariisi, se tuoksuu aivan sinulle.
Sinä olit niin hyvä minulle,et koskaan sanonut pahasti.....
Nyt sinun paikkasi on tyhjä kotona.
Minä suren,kaipaan sinua ja sitä iloista,välitöntä hymyäsi!
Tule takaisin mummu!!
Rakaudella, lapsenlapsesi.