IRC-Galleria

SINULLE RAKAS MUMMU!

On kaunis talvi-ilta,vaan paukkuu pakkanen,huoneessa istuu mummu,keinustuolissa pohdiskellen.
Hänen mielensä siintää kauas,aikaan lapsuusvuosien,
"Voi olipa se erilaista",vanhus huokaa hymyillen.

Sängyllä kuuntelee lapsi,silmät säihkyen,poika innokkaasti odottaa,hiussuortuvaansa pureskellen.
Mummu luo poikaan katseen niin pitkän ja lempeän.
Käsi sujahtaa käteen,löytää mummu vielä ystävän.

Mummu kertoo ja kertoo,lapsi liikuttuu,kyyneleet täyttävät silmät,vaan eipä itku tuu.
kapuaa mummun syliin,suru haihtuu unohduksiin,
poski rintaa vasten,hyvä on olla niin.

Pian mummu ei enään jaksa,on aika käydä levolle,
poika peittelee hänet sänkyyn ja hiljaa hyräilee.
He aloittavat rukouksen,yhdessä kiittäen,että kaikki käy niin hyvin,on aika onnellinen.

Katson pieneen kamariisi, se tuoksuu aivan sinulle.
Sinä olit niin hyvä minulle,et koskaan sanonut pahasti.....
Nyt sinun paikkasi on tyhjä kotona.
Minä suren,kaipaan sinua ja sitä iloista,välitöntä hymyäsi!
Tule takaisin mummu!!

Rakaudella, lapsenlapsesi.

Onneksi on tuo kesäloma vielä tuossa pitämättä! Ei muuten pää kestäisi.....
Loma alkaa 31.8.2009-14.10.2009.... talvilomasta en tiedä vielä....

Jokainen joskus oppii tietämään mitä on ikävä.
Pitkiä pimeitä öitä, hiljaisia päiviä.
Yksi kuppi pöydällä, yhdet kengät eteisessä ja aika matelee... Ajatukset kiertävät samoja teitä tunnista toiseen, päivästä päivään.
Tuskaa, jota ei voi tunnistaa.
Itkemättömiä kyyneleitä ja surullisia rakkaustarinoita päiväkirjassa.

Mä luulin surun tän
jo luotani lähteneen
ikävän ja kaipuun
luoksesi rakkahin

Mut aina uudelleen
se iskee
särjettyyn sydämeen
hakkaa kaipaus
kipeästi
korvieni tyhjään väliin

Järki ei enää elä
ja sydänkin
on kuollut
Onko näin parempi,
mä miksi epäilen!

Taas alkoi viikko ja ei erityisen lupaavasti. No mut kai tää paska joskus paremmaksi muuttuu.... Ainakin täytyy uskoa niin.. Muuten ei tätä jaksaisi.. No Päivä kerrallaan...

Ei ala taas tääkään viikko hyvin.... No kai se tästä taas paranee kun ei reagoi mihinkään...

Vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen et koskaan enää ole aivan entiselläsi.
Mutta älä sure, juuri sinunlaisiasi tarvitaan.

Älä kysy, miksi varjot leikkaavat tien kun se on parhaimmillaan.
Miksi puut tummuvat ympäriltään juuri kun ne ovat kauneimmillaan.
Miksi unelmat putoavat kuin lakastuneet lehdet jo ennen täyttymistään.
Katso, ihmisen tiellä tapahtuu aina.
Elämä on raju antaessaan ja ottaessaan.
Älä turhaan kysele, vasta perillä ymmärrät elämän tarkoituksen.

Olipa taas maanantai.... Molemmat mummot sairaalaan jne.... ja töis tosikivaa.... Eli siis oikeen innostava MAANANTAI! Voi kele!

Ja tiistai senkuin paranee.............