Mä luulin surun tän
jo luotani lähteneen
ikävän ja kaipuun
luoksesi rakkahin
Mut aina uudelleen
se iskee
särjettyyn sydämeen
hakkaa kaipaus
kipeästi
korvieni tyhjään väliin
Järki ei enää elä
ja sydänkin
on kuollut
Onko näin parempi,
mä miksi epäilen!