IRC-Galleria

“Okei… No mihin te olette menossa?” se pikku horo jatkoi tenttiään.
“Pesulaan”, Basia vastasi. Huomasin jostain syystä vasta nyt, että sillä oli joku haava silmän alla.
“Ai ollaan vai?” Riley sanoi ja savut tuli sen nenästä.
“Ollaan”, Basia sanoi. Se oli näköjään itse päättänyt minne seuraavaksi - ihan hyvä ajatus silti, mulla ei ole yhtään puhdasta vaatetta.
“Ihan viisasta kyllä”, se pikku horo nyökytteli.
Kiitos jumala, bussi tuli.
Se pikku horo meni ennen meitä ja jäi istumaan eteen, mahtava juttu. En olisi jaksanut katsella sitä enää minuuttiakaan. Riley rynni maksamatta perälle ja meni suoraan vessaan yrjöämään. Läski, harmaapäinen bussikuski katsoi sen perään ja meinasi huutaa naurettavien John Lennon-lasiensa takaa sille jotain, mutta Basia keskeytti sen.
“Mä maksan ton ja meidät kaksi.”
Bussikuski katsoi meitä halveuksien kun Basia antoi sille ryppyisiä seteleitä. Vitun mulkku sekin, suoria seteleitä haluava paska.

Kun me päästiin takapenkeille istumaan, Riley oli jo nukahtanut siihen lattialle. Se raukka vaikutti taas niin kipeältä. Mä nojasin toiseen ikkunaan ja Basia toiseen. Musta oli jotenkin tosi euforista katsoa sitä suoraan silmiin.
“Hei tyyppi, saako täällä polttaa?” mä huusin kuskille. Se näytti veltosti läskiä peukkuaan ja me sytytettiin heti röökit. Me oltiin aika kauan hiljaa.
“Sun pitäis testata itses tai jotain”, sanoin sitten. Mun oli pakko. Mä en ollut ajatellut mitään muuta, kuin sitä ainoaa lausetta koko päivän. Se ei vastannut mitään. Se katsoi muhun taas siten, kuin se olisi joku helvetin huolellinen silmälääkäri ja mulla olisi joku helvetin vakava silmäongelma. Se tuntui hyvältä. “Oikeasti. Oon joskus niin huolissani susta, että meinaan yrjötä.”
Se ei taaskaan sanonut mitään. Katsoi vaan Rileyta.
“Sä et näytä paskaakaan apinalta”, se sanoi sitten ja alkoi laskea meidän rahoja. Mä en vieläkään oikeasti tiedä miten se tiesi siitä jutusta. Aina voi aavistaa, mutta en mä varmaksi tiedä. “Mitä testejä sä muuten tarkoitit?” se jatkoi laskettuaan rahat - 76 dollaria (Riley oli ilmeisesti varastanut bileissä joltain muutaman dollarin).
“Kyllä sä tiedät. Sukupuolitaudit ja muu paska.”
Se katsoi muhun taas kuin silmälääkäri.
“Ei mussa oo mitään, Corey.” Se kuulosti varmalta ja leikki edelleen silmälääkäriä.
“Ootko ihan sata?”
“Olen. Kiitos silti. Siitä että sua kiinnostaa.”
“Kyllä sä tiedät että mua kiinnostaa. Tai ainakin sun pitäisi.”
“Lopettakaa vittu toi visuaalinen nussiminen!” Riley huusi lattialta ja koko bussi kääntyi katsomaan sitä. Se näytti tosi krapulaiselta.
“Nousepas poika sieltä”, bussikuski huusi muka ystävällisesti. “Täällä on reilusti istumatilaa.”
“Vedä käteen”, Riley vastasi, mutta se kuski tuskin kuuli. “Coreyn ei varmaan tarvitse.”
“Mikä sun ongelma on?” kysyin siltä.
“Krapula.”
Basia tumppasi röökinsä edessä olevaan selkänojaan.
“Koita kerätä itses nyt, me ollaan kohta keskustassa”, sanoin Riley-kusimulkulle.
“Haista sinä vittupää paska!” se tiuskaisi mulle - se oli krapulassa niin vitun perseestä, ettette saa siitä minkäänlaista todellista kuvaa vaikka kertoisin siitä sata riviä.
“Riley, haista pitkä vittu ja hilaa perseesi ylös siitä!” Basia huusi. Se ei kiroillut juuri koskaan.

Pesula oli ihan bussipysäkin vieressä. Me seisottiin sen edessä kamppeet olalla ja ainakin mun olo oli aika eksynyt.
“Onko meidän pakko tuhlata meidän rahat tuonne?” Riley kysyi kärsivällä äänellä. Se veti taas röökiä normaaliin tahtiin ja sen krapulakin näyttäisi menneeltä. Raivokohtaus taisi tehdä sille hyvää.
“Onko parempia ehdotuksia?” Basia kysyi.
“Nyysitään pesuaine ja mennään jokeen runkkaamaan näitä.”
“Näetkö sä jokea jossain? Sitä paitsi se olen tasan mä joka päättää mitä näillä rahoilla tehdään”, Basia sanoi sille katkerasti. Riley ei tapansa mukaan ollut huomaavinaankaan kommenttia vaan paineli olkiaan kohauttaen sisään.
Se oli itsepalvelupesula ja Basia teki työt. Mä istuin sen pesukoneen päällä ja Riley istui lattialla siihen nojaten. Basia meni sen viereen. Siellä seinällä roikkui No smoking-kyltti, mutta me ei noteerattu sitä.
“Oliko hyvä pano, Riley?” Basia kysyi yhtäkkiä. Mä en pitänyt siitä äänensävystä.
“En mä muista. Kai. Ainahan ne”, Riley vastasi apaattisesti. Se katsoi mua, ei Basiaa. Mä niin toivoin ettei se olisi katsonut mua.
“Mikä sen nimi oli?” Basia jatkoi ja aukaisi takkuja tukastaan. Sitä tuntui oikeasti jopa kiinnostavan vähän.
“Zachie.”
“Ei se oo mikään nimi.”
“Ei olekaan. Vittuako mä sille voin että muija luulee mua niin tyhmäksi, että mulle voi valehdella tosta noin vaan!”
“No mikä vittu sun oma nimes sitten oli?” mä kysyin. Riley valehteli aina nimensä tytöille, mä en tiedä mistä se johtuu. Ehkä se oli saanut idean Basiasta. Tai sitten se oli etsintäkuulutettu tai jotain.
“Rye Renton.”
Mä ja Bash revettiin nauramaan. Hulvaton juttu! Rileykin nauroi vähän, mutta se ei jaksanut kauaa. Me taas ei pystytty lopettamaan vähään aikaan. Rye Renton tulee kahdesta kirjasta - Sieppari ruispellossa ja Trainspotting - jotka on ainoat Rileyn ikinä lukemat kirjat (tai niin se väittää, mutta mä luulen sen olevan hevonpaskaa). Se oli oikeastaan aika jännä juttu, koska Basia rakastaa Siepparia. Sillä on se mukana laukussakin ja se on meidän yhteiselon aikana lukenut sen kymmenen kertaa. Mä en henkilökohtaisesti tajua sitä kirjaa, siinä ei ole mitään itua.
Mutta joka tapauksessa, mä puolestani jouduin 10-vuotiaana terapiaan, kun mä olin lukenut Trainspottingin ja ottanut siitä vähän vääränlaisia vaikutteita. Mutta mä en halua puhua siitä sen enempää.
Ja toi Rye Renton on Rileyn keksimä lempinimi sen pikkuveljelle (jonka oikea nimi on Garvin), mikä on sekin aika helvetin mahtava läppä. Riley on oikeasti maailman viimeinen ihminen, kenen uskoisi antavan jotain vitun lempinimiä!
“Bash, leikkaa mun hiukset”, Riley sanoi kun me oltiin lopetettu nauraminen.
“Hä? Eihän ne oo edes korviin asti vielä!”
“No siks just, ettei vittu menekään!” Riley vastasi ja katsoi mua. Sen piti ainakin kerran viikossa päästä vittuilemaan mulle mun tukastani. Se ilmeisesti luuli etten vielä tiennyt, että sen mielestä mun tukka oli oksettava.
Basia alkoi leikellä Rileyn hiuksia ja mä katselin pesukoneen päältä kuinka palasia sen sotkutukkaa varisi Basian shortseille. Sitä ei ollut kiva katsella, jos totta puhutaan. Mä tumppasin röökin pesukoneen päälle.
“Mistä toi sun silmän alla oleva jälki on tullut?” mä kysyin Basialta.
“Oon kelannut, että mulla saattaa olla seksiriippuvuus”, Riley sanoi ennen kuin Basia ehti edes avata suutaan. Riley on aina niin vitun huomaavainen.
Me vilkaistiin Basian kanssa toisiimme. Maailman keskipiste-Riley.
“Jaa jaa”, sanoin. Mua nauratti.
“Ihan tosi”, se innostui. “Mä panen kaikkia.”
“Niinhän sä teet”, Basia virnisti Rileyn selän takana.
“Sun pitäis olla asiasta pikkasen kiinnostuneempi”, Riley sanoi.
“Okei. Yritän”, Basia vastasi. Tunsin, että se kääntyi katsomaan mua mutta jotenkin en yhtäkkiä pystynyt katsomaan takaisin.
Riley ei sanonut siihen enää mitään. Me oltiin kaikki hiljaa, kuunneltiin röökinsavussa sitä ärsyttävää hurinaa, mikä lähti pesukoneesta.
“Meiltä alkaa loppua rahat”, Basia sanoi hetken päästä ja seurasi pesukonetta.
“No sitten hankitaan lisää”, Riley vastasi sille. Se oli levittäytynyt siihen lattialle silmät kiinni.
“Mä en ainakaan enää rupea varastamaan. Joku kaunis kerta mä jään kiinni”, Basia jatkoi. Mulle tuli jostain ihme syystä hyvä olo, kun näin sen olevan oikeasti ärsyyntynyt Rileyhyn.
“No mene töihin sitte”, Riley vastasi.
“Haista paska!” Basia huusi. Siinä vaiheessa Riley vaivautui jopa avaamaan silmänsä, muttei silti näyttänyt mitenkään vähemmän-apaattiselta. “Sä et edes tajua sitä, että mä teen kaiken sulle! Mä hankin sulle viinaa, röökit, bileet ja vittu pesen sun kuteetkin vielä!”
Riley oli taas sympaattinen oma itsensä ja alkoi nauraa. Pesukone lopetti hurinan.
“Sä puhut mulle ihan kuin olisin sun aviomies.”
Basian silmissä kiilui pettymys, kun se katsoi Rileytä. Mun oli vaikea ymmärtää miksi, koska Rileyn paskamaisuus jo tiedettiin. Se oli ilmeisesti ylittänyt rajan nyt, koska hetkessä Basia oli noussut ylös, tunkenut laukkuun kaikki märät vaatteensa ja marssinut pesulan ovelle. Se kääntyi meihin väsyneen ja vihaisen näköisenä, sanoi halveksuen “naikaa toisenne” ja painui ulos.
“Vitun hienoa toimintaa”, sanoin Rileylle.
“Se tulee vielä takas”, Riley vastasi apaattisesti. Mä olisin voinut lyödä vetoa, että sen kasvoista olisi näkynyt katumus, edes vähän. Mutta ei, se näytti niin apaattiselta, että se pelotti mua.
“Okei ja mitä jos ei tulekaan? Se on kokonaan sun syytä, jos se ei tule.”
“Mitä sä siinä oikein tenttaat? Se tulee takas ja sä tiedät sen. Se itsekin tietää, että se tulee takas. Rauhotu. Dorka.”