IRC-Galleria

Enpä näköjään nykyään ehdi kirjoittaa kuin kerran kuussa. Siis iltavuoro taas ja korvat höröllä olohuoneeseen. Tytär kertoili, että on duunissa rankkaa, mutta antoisaa niin on se täälläkin; yksi on karmeassa flunssassa ja huolissaan paraneeko koskaan ja entäs jos ei ole juuri Bafusineja kurkkukipuun niin mitäs sitten voi ottaa, kun on 50 vuotta juuri niitä saanut...ikävuosia on, mutta tuntuu, että tämän ikäiselle kehitysvammaiselle on paljon vaikeampi selittää vaihtoehtoja kuin lapselle. Alkavat tavat olla niin piintyneitä.
Nyt juuri eräs huutelee käytävän päässä ja toiselle yritän vakuuttaa, että pääsee huomenna työkeskukseen. Ja sitten tulla tupsahtaa joku halaamaan. Tässä työssä ei alkisääteisiä taukoja tunneta vaan kaikki tehdään yhdessä. Sinänsä kivaa, mutta huonona päivänä kyllä toivoisi, että edes kahvin voisi juoda joskus ypöyksin. No kotona on saanut/joutunut olemaan tämän viikon ypönä, kun ukkokulta lomailee mökillä koirien kanssa. Outoa olla ilman koiria, miehen "puutteeseen" on jo kahdessa vuodessa tottunut, vaikka ikävä välillä onkin.
No nyt kolisee, täytyy mennä