IRC-Galleria

Joo aika kiitää todella, yli viikko edellisestä. On ollut paljon niinsanottuja välivuoroja; eli aamupäivällä töihin ja alkuillasta kotiin, ja vaikka koikut on papan kanssa mökillä lomailemassa, tai ehkä siitä johtuen, ei tunnu olevan aikaa/voimia paljon kirjoitella. Valtavasti on ollut toimintaa ja tapahtumia ryhmiksessä.
Viime sunnuntaina oli seutukunnan kehitysvammaisten kirkkopyhä ja vaikka en kauhean uskonnollinen olekaan niin hieman jännitti josko taas itken kirkossa niinkuin viime vuonna lasten joulukirkossa; johtuen siitä, että JP:n mummo on siunattu haudanlepoon tässä kirkossa ja joulukirkko oli eka kerta kun tässä kirkossa kävin sen jälkeen. Oli suora katse alttarille ja näin vain mummon arkun siinä...Ja onhan muutenkin lasteen kirkkotapahtumat tai siis mitkä vaan juhlat, siis ainakin minulle, ihania ja liikuttavia.. No nyt en itkenyt kuin ehtoollisella yhdessä erään asukkaan kanssa...itkupilli mikä itkupilli...
No kirkon jälkeen aivan ihastuttavia esityksiä srktalolla ja tosi hyvä ruoka. Nyt olen etsinyt netistä runoa, joka kertoo vammaisesta lapsesta, josta tulee vanhemmilleen aurinko, mutta en ole mistään löytänyt. Eräs poika lausui sen siellä juhlassa ja meidän ( siis oikeasti heidän) henkilökunnastakaan ei kukaan tiennyt kuka runon olisi kirjoittanut...Poika ei ollut Sysmästä...Jos joku moisen teoksen tietää niin viestiä tulemaan, tämäkin pisti ajattelemaan ja sai kyyneleet silmiin. Siis itkupilli mikä itkupilli. Toivoton tapaus!
Tänään olin työkeskuksessa ompelemassa naisten kanssa mollamaijoja; tosi ihanaa, kumpikaan ei ollut koskaan ommellut ompelukoneella ja mollista tuli tosi hienot; olin tosi ylpeä, kun osasin opastaa! Valmiiksi eivät vielä tulleet, mutta ristiäiset pidettiin jo. Toinen on tyttö nimelttään Kaisa Lotta Satu, joka kastettiin oikein ristinmerkein ja Raamattu pöydällä, toisesta tuli Pertti, hänelle keksittiin nimi henkilökunnan kahvitauon aikana eikä mitään kirkollisia menoja ollut.
En malttaisi pois lähteä, mutta ei ole enää kuin ensi viikon torstaihin toppia jäljellä...
Onneksi on yksi työilta ryhmäkodissa edessä ja laivakellon kehyksen teeettäminen työkeskuksessa, joten on ihan oikeaa asiaa mennä käymään.

Ja ensi viikon sunnuntaina toivon mukaan saan maailman ihanimmat seitsenvuotiaat luokseni muutamaksi päiväksi ja sen vitosenkin jossain vaiheessa mahdollisimman pian; välillä ikävä suorastaan pakahduttaa!!!
Vaikiaa on kaukomumman elämä, kun aikanaan tottui siihen, että lapset ja pienet oli puolentunnin päässä. Nyt viikonloppua kaikille, minä menen huomenna ryhmiksen kanssa uimahalliin ja raakas siippa ja koirulitkin kotiutuu sunnuntaina; keskiviikkona aamulla viimeksi nähty, ett onhan niitä koiria jo ikävä...ja vähän kai ukkokultaakin...