IRC-Galleria

Enpä näköjään nykyään ehdi kirjoittaa kuin kerran kuussa. Siis iltavuoro taas ja korvat höröllä olohuoneeseen. Tytär kertoili, että on duunissa rankkaa, mutta antoisaa niin on se täälläkin; yksi on karmeassa flunssassa ja huolissaan paraneeko koskaan ja entäs jos ei ole juuri Bafusineja kurkkukipuun niin mitäs sitten voi ottaa, kun on 50 vuotta juuri niitä saanut...ikävuosia on, mutta tuntuu, että tämän ikäiselle kehitysvammaiselle on paljon vaikeampi selittää vaihtoehtoja kuin lapselle. Alkavat tavat olla niin piintyneitä.
Nyt juuri eräs huutelee käytävän päässä ja toiselle yritän vakuuttaa, että pääsee huomenna työkeskukseen. Ja sitten tulla tupsahtaa joku halaamaan. Tässä työssä ei alkisääteisiä taukoja tunneta vaan kaikki tehdään yhdessä. Sinänsä kivaa, mutta huonona päivänä kyllä toivoisi, että edes kahvin voisi juoda joskus ypöyksin. No kotona on saanut/joutunut olemaan tämän viikon ypönä, kun ukkokulta lomailee mökillä koirien kanssa. Outoa olla ilman koiria, miehen "puutteeseen" on jo kahdessa vuodessa tottunut, vaikka ikävä välillä onkin.
No nyt kolisee, täytyy mennä

Onpa harvinaisen hiljainen ilta. Kaikki asukkaat nukkuvat tai ainakin ovat omissa huoneissaan. Eilen taas ei meinannut töistä kotiin päästä, kun eräällä oli vielä asiaa vaikka kuinka klo 22. Flunssa verotti voimia niin, että tänäänkin nukuin lähes koko aamupäivän ennen töihin tuloa ja nyt meinaa jo silmät mennä ristiin ja kuitenkaan kun kotiin pääsee ei unta saa heti ja aamuvuoroon pitäisi tulla huomenna. No tiistai ja keskiviikko ovatkin jo vihdoin vapaat. Tässä kuussa ei ole ainoatakaan viikonloppua vapaata. Tuntuu oudolta olla koko viikonloput töissä, kun lähes aina on tehnyt työtä, jossa viikonloput vapaat. No eipä ehdi ukkokultaan kyllästyä, kun ei paljoa nyt nähdä viikonloppuisinkaan...Viikkovapaat sinänsä ihan jees, mutta niillä taas ei voi pieniä ottaa tänne, no ehkä joskus, jos kuljetukset onnistuu. Toisaalta ei voi myöskään lähteä tyttärille "etelään", ne kun ovat viikolla töissä. No aika aikansa kutakin, kai tähänkin rytmiin joskus tottuu. Onneksi ei ole yövuoroja, tarpeeksi paha on ilta-aamu-yhdistelmä peräkkäin.
Nyt joku tuli huoneestaan, täytyypä mennä vilkaisemaan.

Onpa aikaa kulunut...jotenkin vaan ei ole aika riittänyt muuhun kuin työhön ja koirien hoitoon. Välillä täällä vilkuilemassa, muttei riviäkään saa aikaiseksi. Nyt karmee flunssa hellittämässä otettaan.
On se hirveetä, kun on sairas ja miettii vaan ettei sais olla, kun muut joutuu sitten duunissa tiukoille ja jättämään vapaitaan väliin jne, jne....onkohan meikäläiset kasvatettu jotenkin ylitunnollisiksi? Kyllähän sen kuitenkin tietää, ettei ole korvaamaton ja taas itsekin joustaa pakon edessä, mutta jotenkin vaan hullua potea huonoa omatuntoa, jos kerran on sairas.
Olisi paljon helpompaa, jos tietäisi, että sijaisia löytyy ja palkataan, eikä aina olisi kyse rahasta tai lähinnä sen puutteesta näillä hoitoaloilla ja tietty muillakin varsinkin ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvillä aloilla.
No joka tapauksessa kevät alkaa lähestyä ja kaipa minäkin kohta auringon voimasta alan piristyä, eipä kyllä vielä arskaa näy, mutta eilenkin metsässä oli kevään tuntua ja tintit sirkutti.
Kyllä tämä "talvi" onkin ollut harvinaisen pitkä. Johtuneeko myös siitä, että taitaa olla kuuteen vuoteen ensimmäinen talvi, kun ei ole etelän aurinkoon edes hetkeksi päässyt. Kesänlapsena on ankeaa elää ilman aurinkoa ja lämpöä varsinkin tällaista pimeää ja lumetonta talvea.
Toivotaan, että tulee aurinkoinen kevät ja kesä!