Ai, ai, ai.
Koin perjantaina taas palan ruosteen karnevaalia, ja se tuntuu joka kerran yhtä upealta ja tunnetasoa nostattavalta. Pääsin taas todistamaan Poest of the Fallin keikkaa, vielä aivan eturiviin, ja se teki taas kaiken sen odottamisen ja levyn soittamisen uudelleen ja uudelleen sekä sen ihailun jota tunnen ko. bändiä kohtaan sen arvoiseksi :)
Musiikki on suuri voima ja kun sen vielä tuntee tunkevan läpi koko elimistön live -tilanteessa, ei mikään ole sen konkreettisempaa palautetta kaikesta siitä ihailemisesta ja musiikin omaksumisesta. Vielä, kun palkkiona on muutama katse ja hymy - tunnetaso on tämän jälkeen huipussaan ja koko vartalo hyytelönä. Upeaa, kertakaikkiaan upeaa :)
Kiitos POTF, kiitos kaikesta. <3
You lift my spirit, take me higher, make me fly. <3
PS. Reetta oli nii humalassa et missas koko keikan ;D