" Aloin itkeä, ja ensimmäinen kyynel pusertui silmästäni kuumana pisarana ja valui paskellani, kun ikkunalaudalle laskeutui yhtäkkiä kaunis perhonen. Se viipyi siinä hetken ja kohosi sitten ilmaan tuulen mukana. Katselin, kun se liihotti pois, ja ajattelin, että jonakin päivänä minä olen perhonen. "
Niihin sanoihin loppuu niin paras kirja, ettei muita.
V.C Andrews - Perhonen
Niin kaunis, niin surullinen ja toisaalta niin totta.