IRC-Galleria

pitäisi vaihteeksi taas muuttaa. (mikä sinällään on aika hienoa jopa!)
Jostain syystä eilen alkoi tuntumaan siltä, ettei oikein huvittaisi. Tähän asti oon venaillu tosi innoissani tuota muuttoa ja sitä kaikkea mitä se tuo mukanaan. Ja kai mä venailen vieläkin. Ainakin vähän.
Onhan se hienoa päästä taas uuteen kämppään ja saada ainakin omat tavarat pitkästä aikaa järjestykseen edes johonkin, ne on nyt lojuneet ympäriinsä mikä missäkin. Oon jotenkin aina ollut tosi hyvä levittämään tavarani ympäriinsä, mutta tää on nyt ehkä pahin tilanne ikinä. Rojuja on levinnyt yllättävänkin hyvin ympäriinsä.

Odotan kyllä että pääsee vihdoin muuttamaan. Siitä tulee hauskaa.
Ja sisustamaan. (täältä tullaan IKEA!!!)

Oon surffannu huonekaluliikkeiden sivuja läpi ja ettiny itelleni sopivaa kaappia, sisustukseen upotettavia peilejä, erilaisia tapoja saada esim kengät (ne miljoona paria) pysymään järjestyksessä jne. On ihana kuvitella mitä kaikkea kivaa sitä voikaan ostaa kun muuttaa taas omilleen. Ehkä tää omalla tavallaan kielii aloilleen asettumisesta ja semmosesta, etten ehkä hetkeen oo tekemässä mitään radikaaleja muutoksia elämässäni. ehkä. ;)

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista/pahaa tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan listaamaan omat tapansa. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. herääminen on kurjaa, joten yritän aina vitkutella sängystä nousemisen kanssa painamalla puhelimen torkkua viimeiseen asti.
2. oon yleensä myöhässä.
3. teen isojakin asioita ja päätöksiä hetken mielijohteesta ajattelematta sen kummemmin seurauksia.
4. oon hysteerinen kylppärin siisteyden kanssa, kaikkialla muualla voi olla sekaista, mutta kylppärin on oltava tiptop ja kiiltävä...
5. procrastination... eli mañana-ilmiö. lykkään asioita turhan usein "huomiseen".

Haastan:
ilkk4-, lukiz, dosifei, westis1, Shae|

...eiköhän tuo tuossa otsikossa jo sanota aika selvästi. :)
Eli Happy Valentine's for everyone! <3

Eilen tuli käytyä Messilässä ihmettelemässä. En osannut suhteuttaa pukeutumistani pakkaseen, joten kaipasin paria lisä layeria kuorivaatteiden alle ja yritin kärvistellä paleltumatta sielä.
Edellisen kerran oon tainnu käydä Messilässä joskus yläaste aikoina (siis vuosikausia sitten), ainoa muistikuva paikasta oli se, etten silloin kauheasti pitänyt siitä. Enkä tälläkään kertaa innostunut noista rinteistä sen enempää. Kaikista paikoista ei voi eikä tarvitse pitää. Tuo kylmäkin hieman häiritsi, että en nyt lähde laittamaan Messilää boikottiin tämän takia. Eiköhän sinne vielä tämän kauden aikana tuu päädyttyä.
Tosin jokin Messilässä - tai siinä säässä - sai mut kaipaamaan kovasti suksille.


Pakkasista huolimatta veri vetää yhä pohjoiseen. Kaipaan jo kevät hankia. Tänään töistä lähtiessä huomasi ensimmäisen kerran, ettei vielä ole pimeää, vaan vasta hämärää. ...Vaikka kyllä tämä pakkanen hieman vie uskoa siihen, että kohta on kevät hankien aika. Ja sitten ennen kun mä tajuankaan on kevät ja kesä. Ja sitten taas uusi talvi.

maanantaina lähti viisauden hampaat suusta. oon kaiken sen jäljiltä loppu viikon sairaslomalla. Sain jotain antibiootteja, ja ne tuntuu imevän kaikki mehut musta pois. Nukun koko ajan ja lähikauppaan käveleminen tuntuu tosi hankalalta ja uuvuttavalta. Toivoisin että tää lääkekuuri ois jo ohi, ettei enää tarttis syödä noita, että jaksaisi taas tulla ja mennä ja liikkua. Kauhea vimma olisi taas päästä laskemaan.

mutta kaikkien niiden kauhutarinoiden jälkeen olen hieman ehkä jopa pettynyt tähän. itse poisto-operaatio sujui varsin kivuttomasti eikä sen jälkeenkään ole ollut mitään pahempia särkyjä. Kiinteämpää ruokaa söin ensimmäistä kertaa heti poiston jälkeisenä päivänä. En oikein ymmärrä mistä ne tarinat tulevat, jos tämä on näin kivutonta?

pääsin vihdoin taas laskemaan. huolimatta siitä että nää etelän nyppylät tuntuu kohtuu haasteettomilta ja laskut lyhyiltä oli tosi ihana päästä mäkeen. suunnittelen innolla seuraavia pohjoisen reissujani, niitä näyttäisi nyt keväälle kehkeytyvän vielä (ainakin) kaksi kappaletta tälle keväälle. Oli ihana päästä oman laudan päälle ensimmäistä kertaa talven aikana, silloin joulun aikaanhan laskin lainakamoilla - liian suurilla kengillä ja liian lyhyellä laudalla, ei siitä oikein tullut mitään.

Sain uuden sohvan eilen. Se on IHANA. kerrassaan. Vaalea kolmen istuttava divaani sohva jonka verhoilu on sellaista mokka jäljitelmää.
Jossain kolumnissa taannoin - taisi olla uutislehti 100 - kolumnisti pohti valkoisia sohvia ja sitä, millaisille ihmisille ne sopivat. Pitkähköjen pohdintojen jälkeen hän oli päätynyt johtopäätelmään, että valkoinen sohva sopii vain kiireiselle sinkkutytölle, jolla ei ole eläimiä, eikä lapsia ja joka ei käy kotona kuin kääntymässä. Perusteluina tässä oli muistaakseni se, että mikä tahansa eläin kuraisilla tassuillaan sotkisi sohvan siinä missä lapsi hilloleipänsä kanssa.
Nyt panikoin sen sohvan puolesta. En uskalla syödä sen päällä mitään mikä voisi sotkea sen, pidän kaikki mehut ja muut juomat - etenkin punaviinit - kaukana siitä, puhumattakaan mustikoista. Broidi, joka oli ottamassa sohvaa vastaan (kun en itse kiireiltäni ehtinyt *kröh*), totesi, etten mä varmaan ota äidin koiraa hetkeen sitten hoitoon tuon sohvan kanssa, ettei se kuraisilla tassuillaan sotke sitä. En, ainakaan ennen kuin keksin miten saan sohvan suojeltua väliaikaisesti vierailevilta eläimiltä.

Vaalea sohva tarkoittaa myös sitä, että kaikki ne bileet joihin tietyt ihmiset ehtivät jo tottua pysyvät poissa senkin jälkeen, kun taas muutan omilleni. ...Jos olisin ajatellut tämän ihan loppuun asti olisin ehkä suoriltaan ostanut siihen vaihtopäällisen, jolla saan vaalean sohvan suojattua aina tarpeen vaatiessa; ei elämää voi lopettaa yhden sohvan takia, vai voiko?

Sain uudet pikkuiset sunnuntaina. Isi kävi ne kotimatkallaan hakemassa mulle.
Ne on suloisia; molemmat agouti / hooded väriltään ja kuvioinniltaan, eli hieman tummempia kuin Tuli ja Savu olivat. - Aiemmista elukoista nämä eroavat myös siinä, että näiden mukana tuli ihan oikeat rekisteri paperit! Ne on siis ihan virallisestikin olemassa.
Parissa päivässä nuo alkavat nyt hiljalleen sopeutumaan mun luokseni. Ne saivat 'mökin' tyhjästä (isosta) pahvisesta buranalaatikosta. Sielä ne nukkuivat aamulla kun mä lähdin töihin. Eilen ne pääsivät ensimmäistä kertaa meillä ollessaan vipeltämään ulos häkistä; hieman ne vielä aristavat kaikkea, paksu fleece huppari jonka olin jättänyt sängylle tuntui olevan niille mieluisa. Sen sisältä niitä ei enää meinannut sitten saada ulos.

Olen hieman huolissani, kun nuo eivät oikein tunnu syövän. Niillä on ruokaa ja vettä riittämiin, mutta se ei vain tunnu oikein maistuvan. Toivon, että kyse on vain muuttoon liittyvästä stressistä, eikä mistään sen vakavammasta asiasta.