pitäisi vaihteeksi taas muuttaa. (mikä sinällään on aika hienoa jopa!)
Jostain syystä eilen alkoi tuntumaan siltä, ettei oikein huvittaisi. Tähän asti oon venaillu tosi innoissani tuota muuttoa ja sitä kaikkea mitä se tuo mukanaan. Ja kai mä venailen vieläkin. Ainakin vähän.
Onhan se hienoa päästä taas uuteen kämppään ja saada ainakin omat tavarat pitkästä aikaa järjestykseen edes johonkin, ne on nyt lojuneet ympäriinsä mikä missäkin. Oon jotenkin aina ollut tosi hyvä levittämään tavarani ympäriinsä, mutta tää on nyt ehkä pahin tilanne ikinä. Rojuja on levinnyt yllättävänkin hyvin ympäriinsä.
Odotan kyllä että pääsee vihdoin muuttamaan. Siitä tulee hauskaa.
Ja sisustamaan. (täältä tullaan IKEA!!!)
Oon surffannu huonekaluliikkeiden sivuja läpi ja ettiny itelleni sopivaa kaappia, sisustukseen upotettavia peilejä, erilaisia tapoja saada esim kengät (ne miljoona paria) pysymään järjestyksessä jne. On ihana kuvitella mitä kaikkea kivaa sitä voikaan ostaa kun muuttaa taas omilleen. Ehkä tää omalla tavallaan kielii aloilleen asettumisesta ja semmosesta, etten ehkä hetkeen oo tekemässä mitään radikaaleja muutoksia elämässäni. ehkä. ;)