sulle tän nyt lupaan,
että päädytään me vierekkäin onnelliseen kuvaan,
tsekkaa hymy molempien kasvoilla
on tekemistä täs, jos totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti, kiitos et mä riitän, täytän sun toivees ja täytän mun paikkani
haluisin sun jäävän tänään, vaik mikään ei voi enään kääntää tätä
sä et oo täysin väärässäkään, mä vaan satun olee väärä naine
ja me ollaan tän tien päässä, on aika kääntyä eri suuntiin
tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä mekin luultiin? :DDDD
väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin
kunnes löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman mut kellut vielä pinnalla, et oo käyny syvällä siin maailmassa, johon oot vaihtamassa
joudut ehkä elään koko loppuelämäs sen kanssa
että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan..
nyt mieti tarkkaan mitä teet seuraavaks hyvä poika, mut huonossa seurassa peli ei oo ehkä vielä menetetty
onhan täällä pahemmastaki selvitty?
ja vaikka tuntuu et sielt ei oo paluuta
kaikki meistä on tehny asioita jotka kaduttaa
check yourself enne ku joku sua satuttaa nyt on aika skarppaa ja jarruttaa..
koska sen jälkeen mitä sä teit, mä en ole enää oma itseni...
tänä iltana nää ajatukset mut TAAS ottaa valtaan
mä mietin voiks sulle olla mikään liian halpaa?
sulle jonka teot ei tunnu kunnioittavalta
vaan kavaltaa, surutta vetää elämänilon alta!
mä luulin tuntevani, mä luulin muistavani sut
enää en voi, siis kerää suojelusenkelis
enää en voi odottaa et nähdään vast helvetis luulet tätä läpäks, luulet olevasi ovela! katotaan sun hymyy sit kun seison sun ovella! iskit hampaas aika vitun kiellettyyn omenaan! nyt on myöhäst alkaa siitä huonoo omaatuntoo potemaan tehtyy ei saa tekemättömäks vaik kuinka tahtois
ja tahtois, tahtois tästä kaikest vaan pois
koska tää ei pääty siihen että kukaan meille taputtaa mitä, et kai luullu et tyydyn pelkil sanoil satuttaan?
mä en pysty unohtaan, mä en voi antaa anteeksi silmis kiiltää hulluus niinku lateksi
mä tiedän sen mut mitään sille voi mä en
mihin kaikki tulee johtaan, älä kysy, sitä tiedä en mut usko et mä pystyn kaikkeen siihen mitä uhoan! viilsit aivan liian syvältä, niin syvältä tapoit sen, mikä estää tätä tuntumast hyvältä
sä luulit pääseväsi tästä niinku koira veräjästä
sillä et estä mua vihaa sisälleni keräämästä et tainnu uskoo et mun tapauksessa varmasti kuuluu perästä! sun tekos oli niinku takaapäin pisto mun kylkeen!
en tajuu mitä tein, kaks vuotta parast aikaa
pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan?
vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
en tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest en tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii en pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii
mä tunnen sut, poika, olet hyvä pohjimmiltas
se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas rakkaus muuttuu vihaks
mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa
haluun susta kiinni pitää, mut kunnioitan sua
ja sun päätöstä, enkä haluu ikin mitää muuta
tehtiin virheitä, ajauduttiin umpikujaan
nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me
askeleet painaa ja olo on vakava
katse ei pala enää sekin on jo vakava
mitä takana mä näänkään tapahtuvan
sen mä haluun heti unohtaa luulis jo helppaava mä oon niin väsyny
ei jaksa enää valvoo miten täs on näin käyny?
eksyny radalta astelen yksinäni
niinkuin sukellusveneet mä pysyn pohjalla
ei kuule äänii vaik olis kene mä toistaa taas
varon nukahtamast yksin hiljaisuuteen
en oo niin vahva mitä luulet
mut kyl mä täällä pärjään vielä
paremmin sit ku nähdään siellä
missä sielu lepää
unesta josta ei enää herää
sitä on vaikee määrittää, mut tietää ku tuntee sen
on asioita jotka tarvii hoitaa huolella viettää aikaa sen parissa, miettii moneen kertaan
ettei tee jotain väärää ja astu sitten harhaan
joten tartu mun käteen, ja kuljetaan yhdessä
läpi tään mutkikkaan elämän, kylki kyljessä
ja kun aamu sarastaa, voin tän asian sulle luvata
sä saat mun rakkauden, eikä sitä kannata hukata älä anna periksi, vaikka pahalta näyttää
ei tuu toimeen ilman kumppanii, sä vielä näät sen vaikka tuntuis vaikeelta, et saa luovuttaa asiat tulee järjestyy, huomaat sen itsekkin on ylä- ja alamäkii, se pitää muistaa tulee parempii päivii, kun elämä taas luistaa virheistään oppii ja eteenpäin liikutaan
elä täs hetkessä, ei tiedä koska se loppuu
pysy mun vieressä, ei oo kiire, ei hoppu
Valot sammuksissa ja toivo kadoksissa
Tuntuu että kaikki mitä mulla joskus oli
Haihtuu pois savuna ilmaan ku verestä alkoholi
Kyllä se jo pitäs tajuu että oon vaan kuolevainen.
Mä en tajuu tätä maailmaa Miks se aina mulle aiheuttaa pahaa? Siks alkaa välil himmentyä elämäni halu vaan
Ei kukaan mua voi auttaa eikä varmaan suostuiskaan
Ei vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan
Mut on aina jätetty yksin joka vitun kerta
Luulen et mun vuoksi enkelitkin itkee verta
Miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää Kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa
ei auta edes lasoli tai viiva saati viina Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
Tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy