IRC-Galleria

oon niin onnellinen. loksahtelee, sulautuu, eheytyy. uudistuu.
puhtautta, kauneutta. rakkautta. heittäytyä ja antautua on...
nii. mitä odotin. en ainakaan tällaista onnea.
ei tätä ois olemassa ilman niitä syviä upottavia savimerilaaksoja,
joita kahlatessa pyörremyrskyt löivät sinnikkäästi ylleni.
en oo nähny vielä mitään ja silti oon jo nähny jotain tällaista.

lueskelin päiväkirjaani taakse päin ja täytyy nyt todeta,
että kyllä. intuitio! en meinannu luottaa siihen. olin jo pessimistinä
toteamaisillaan, että olin kadottanu sen. jopa ettei intuitiota ole.

mutta siellä se oli koko ajan ja se johdatti niin oikeaan paikkaan,
NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN
käsittämättömän oikeaan paikkaan...etten ois tosiaankaan voinu
uskoa. siellä se jatkuvasti sielussa jotain nurkkaa maalasi,
yritti piirrellä vihjailuja toisensa perään. ja mietin että eeeeeei,
ei se voi olla oikeessa, ihan hullu ajatus, ihan tyhmä intuitio,
ei tuo voi olla intuitio jos intuitio on aina oikeessa kerta.

voi voi. hymyilyttää ja hymyilyttää. oon hymmy!

joo,
tännää lauma raitiovaunuja vauhkoontu päässäni
ois halunneet irti raiteista, kepeesee lentoo, vapautee
kyl ne on kaikkensa tehneet, koko raivollaan riuhtoneet
terminaaliin, jossa ei enää oo ku autuas rauha ja vapaus
riuhtoohan ne rinnoistaan sit riivaajiaki,hajotettuja haluja
varastettuja valoja, takavarikoituja talviteitä, rikkomas meitä

me? ei ollu meitä. oli vaan vierekkäin kulkeneita teitä, polkuja
jotka välillä lähemmäs toisiaan välillä näytti pyrkineen
nyt kiipesi polkuni kauemmas kuin tuuli oli suunnitellu
täällä olin rotkossa yksin, yksin, yksikkö, sinne heittäydyin
pikkusia palasia kalasia punasia sinisiä keltasia valkosia
tosia ja epätosia oli kaikki, katselin kun ne tiesivät, jokainen
tiesi tiensä virran suunnan, minusta, epätietoisuudesta ne
särkyivät ja syntyivät tietoisiksi toisiksi yksiksi, katselivat
kasvojani, tuijottivat takaisin, hymyilivät hellästi pelokkaille
poskilleni, varisivat hiljalleen uudelleen minuksi.
saapui ehjyys ehjempänä, puhtaus puhalsi puhtaampana
kiri kirkkaus kiihkeämmin kintereilleni kihisten kiitollisuutta
annoin kaiken pois, kaikesta luovuin ja jäin
kellumaan keveydessä, tyhjyydessä tyyntymään
kaikki valui luokseni, lävitseni tuulahtaa
kaikki virtaa siinä, tässä, minussa
en tiennyt...en vieläkään...en tule tietämään,
tunnen vain ja elän

kaikki oli kadonnut, oli vain äärettömyys. mistä äärettömyys koostuu? koostumattomuudesta?
kodista, rakkaudesta? sieltäkö todella olemme tulleet? miksi aina äärettömyyksissä ollessa
tulee sellainen olo, että siinä piilee jotain totuuteen liittyvää? miksi yhä vaikeammalta tuntuu uskoa, että aivot synnyttäisivät todellista todellisuutta, tai että ne tajuaisivat normaalitilassa siitä?
aivojen tulkitsema todellisuus tuntuu yhdeltä palalta kokonaisuudesta, jota aistiemme rajallisuudessa emme koskaan kykene tässä maailmassa havainnoimaan täysin.

on melkosta, ku välillä tuntuu et saa jotain boonuksia virtaamaan lävitseen(: tunne siitä, et niit rajoja voi rikkoa. vaikka menemällä yöllä pihalle tanssimaan linnunlaulun tahtiin. jos on hohkava fiilis,
voi kanavoida, kanavoitua. on ollu häkellyttävääkin, kun välillä hetkittäin sellanen olo saapunut on,
siis tunnetasolla käymään vain hetkeksi, ettei oo minää.

niii. onkai epänormaalia tämä tietysti. voisin taas vedota hoitopöydältä tipahtamiseen, mutta vetoan nyt kuitenkin vapautuneisuuteen. miullon oikeus olla myöskin vetoamatta, unohdin.
oikeastaan voisin tehdä niin.

Eka työpäivä edessä ja paha flunssa menossa. Ääni on iha maassa. Tässä sitä mennää asiakaspalveluun rääkymään.

Huomenna on myös tän periodin eka tentti. Lapsen äänteellinen kehitys.


Elämä on ihan täynnä kiirettä nykyään.

Kyllä aikaa silti AINA riittää sille, mitä pitää tärkeänä.

Ulkona on kostea ja valkoinen taivas ja ihmiset on tänään hiljasia.

päätetty. ja viikonloppu oltii lasten kanssa ::) oli mukavaa :)

nyt jännitetää torstaita.

frustraatio.

järkytys.

paniikki.

neljä minuun kaiverrettua sanaa:

thanks for making me a fighter




mitä liikkuu ihmisen päässä,

joka tekee kaikkensa saadakseen ympärilleen sekasortoa, kauhua, järkytystä...ja nauttii siitä !?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?????????????????????????????????????????????

mitä, kertokaa kertokaa kertokaa? miksi pitää loukata, valehdella, pilkata, mielistellä pomoa,
puhua täyttä paskaa, vaikka näkee, että toinen meinaa


kuolla itkuun, tukehtua, sydän pysähtyä!

kertokaa pliis, kertokaa mitä se ihminen ajattelee? onko sen ruumiin sisällä oikee ihminen vai
onko joku paholaine ottanu ohjat käsiin ?

mie haluaisin ymmärtää. haluaisin hyväksyä, toivoisin että voisin suvaita. mutta että romuttaa toista ihmistä jatkuvasti oikein progressiivisesti.

en jaksa! miks 4 päivää ennen pääsykokeita pitää tapahtua tällästä! tunnen, että oon raatanu viimesil voimillani edellisen vuoden, tehny törkeesti töitä, ja sitte joku tulee ja mitätöi sen kaiken... sellasella auktoriteetilla jyrää miun sisäelimet, aivot ja sydämen ainaki. musertavaa.

jos ne ees tietäis mitään, ne ei kuuntelis.

on olemassa ihminen, joka todella valehtelee työkseen, ja jota uskotaan ja pelätään, niin ettei hänelle kukaan uskalla vastaan sanoa. se kietoo vaikutusvaltaset ihmiset pikkusormensa ympärille ja alottaa kutsumustyönsä: värisevien_sielujen_tallaaminen.


ja sitten halataan ja sovitaan että kaikki on niin vitun hyvin. sitten ollaan niin että "EI TÄSSÄ SIUTA OLLA SYYTTÄMÄSSÄ MUTTA TÄÄ ASIA PITÄÄ SELVITTÄÄ" joo kiitti vitusti ääliöt.


Sinun silmiesi tähden nostan kytkintä ja lähden sinne missä pippuri ja fiksut ihmiset kasvaa.

Rakastan kaikkia lähimmäisiä. yhden lähellä en saa henkeä, muutun valkoseksi, ääni värisee, hengitys mahdotonta... tiedättekö olon ku asfaltijyrä imee teidät alleen.

kiitos helvetisti siulle, koska nyt aion lukea 24/7 niin pitkään ennenku ottavat miun sisään.

kiitos vitusti jokaisesta litrasta kyyneliä, jotka lilluu kirjojen välissä.

kiitos selkäänpuukottamisesta. nii, tässähän tätä olis aivan tuhoavan järkyttävän
loistavassa lyrikaalisessa muodossa ja


jokainen sana on totta, nii uskomatonta ku se onkaan.

After all you put me through, youd think I´d despise you,
but in the end I want to thank you because you made me that much stronger

When i, thought I knew you thinking, that you were true
I guess i, I couldnt trust called your bluff, time is up
cause I´ve had enough

you were, there by my side
Always, down for the ride but your,

JOY RIDE just came down in flames


cause your greed sold me out of shame

After all of the stealing and cheating you probably think that I hold resentment for you
But oh no, you´re wrong cause

if it wasnt for all that you tried to do
I wanna know just how capable I am to pull through so I wanna say thank you

cause it makes me that much stronger,


makes me work a little bit harder

It makes me that much wiser,so thanks for making me a fighter!!!!!!!! FUCKööö
Made me learn a little bit faster,


made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter so thanks for making me a fighter


Never, saw it coming all of, your backstabbing kiitos selkäänpuukottamisesta
just so, you could cash in on a good thing before I realized your game
I heard, you´re going around







playing the victim now




But don´t, even begin feeling I´m the one to blame
cause




you dug your own grave






After all of the fights
and the lies
yes you wanted to
harm me
but that
wont work anymore
no more, oh no, its over cause
if it wasnt for all of your



torture

I wouldnt know how to be this way now, and never back down so I wanna say thank you


Could only see the good in you pretended not to see the truth
You tried to hide your lies, disguise yourself
Through living in denial, but in the end youll see
YOU WON`T STOP ME!!!


joskus on vaan niin turhauttavaa että maailmassa on nii toivottomia tapauksia. ehkä niistä oppii. ehkä tää kasvattaa, tää yks kuukausi

maanpäällisessä helvetissä.

ehkä heinäkuun 21. päivä perjantaina saan kirjeen kotiin missä lukee että vittu siut on hyväksytty helsingin yliopistoon törppö!