kyllähän tästä kaikesta käy selväksi
että kuvittelen että
minulla on ongelma rakkauden kanssa
ja suhteeni rakkauteen on toki hyvin ristiriitainen
ymmärrykseni ei riitä selittämään sitä, miten se voi samalla imeä minut täysin kuiviin ja puhaltaa minut täyteen niin voimakasta virtaa, että tuntuu kuin voisin pistää tämän planeetan pyörimään keskeltä reunoille ja tehdä vuoristoista kauraleipäpusseja ja atlanttin valtamerestä yhtä pelimannin perjantaita.
mehupurkki ja savupiippu muuttuvat kuninkaallisiksi, jotka voivat langettaa tuhansille ja tuhansille työn touhussa raataville valtioille lopullisen levon. ei tämän pitäisi olla mahdollista, siksi on helpompaa todeta olevansa sopivan hullu voidakseen tehdä mitä vaan. eikä tässäkään olisi mitään anteeksipyydettävää, paitsi itseltäni jos räjäytän maailman olemalla käyttämättä ainoita tilaisuuksia hyväksemme.