IRC-Galleria

On hyvä huomata:

pää on yhä visusti hartioiden välissä, niskan kannattelemana

ranteet ovat yhä toiminnassa, käsien kanssa hyvässä synkrossa

nilkat suotuisassa asennossa nykyään.

Minä pystyn kulkemaan!

Mutten tohdi kauhean pitkiä matkoja sillä on aina olemassa EPÄKOHTIA joista lähtee pikkuruisia säikeitä ONGELMIIN - tästä tulee fraktaali verkosto, ikäänkuin seitti joka kietoo.

Miksi ymmärrys ei voi kohota edes jossain suhteessa?

Aina on olemassa joko oman rantaviivan kiiski tai vastarannan.

Kuka keksi skeptisyyden, kuka toi, kuka vei sen äärimmäisyyksiin?

Minua kiehtoo maagisten kysymysten esittäminen, eikä oikeastaan niiden lopullisten vastausten selviäminen.

Sekin tosin on melkolailla suosittu laji. (totuus) Luc Ferry kirjoitti siitä kirjan (Opi elämään). Kaikinpuolin vallan mainio kirjoitus.

Kysymysten esittäjät vanhenivat ja kyllästyivät lopulta, koska huomasivat saaneensa jo ratkaisuja. Miller oli yksi niistä ja uusin suosikkini Henri Michaux, belgialainen. Onko mitään psykoseksuaalisempaa kuin tekstissä aavemaisesti leijaileva kysymys?

"- - Kirjoitan Teille maailman äärestä. Teidän on se tiedettävä. Usein puut värisevät. Me kokoamme lehdet. Niissä on hyvin paljon suonia. Mutta mitä ne hyödyttävät? ei ole enää mitään niiden ja puun välillä, ja me hajaannumme hämillämme.
Eikö elämä maan päällä voisi jatkua ilman tuulta? Vai pitääkö kaiken väristä, aina, aina.
On myös maanalaisia liikahduksia, ja talossa kuin vihan puuskia, jotka tulevat teitä kohti kuin ankarat olennot, jotka haluavat pusertaa teistä tunnustuksia.
Mitään ei voi nähdä, paitsi semmoista, jonka näkeminen ei ole tärkeätä. Ei mitään, ja kuitenkin värisemme. Minkätähden?"

"- - Lisään vielä sanan, tai oikeastaan kysymyksen.
Virtaako vesi Teidänkin maassanne? (En muista, oletteko sen minulle sanonut) ja saako se Teidätkin värisemään, jos se todellakin on vettä.
Pidänkö siitä? En tiedä. Vedessä tuntee itsensä niin yksinäiseksi, kun se on kylmää. On aivan toista, jos se on lämmintä. Siis? Miten sanoisin? Miten Te sanoisitte, vastatkaa minulle, jos puhutte siitä peittelemättä, aivan avoimesti?