ja sana oli jumala
yhtälailla kuin
verrattomat aukeat
yksittäisiä kosketuksia
laitumet loukkauksia
rakenteellisia vaurioita
jotka kasvattavat raunioita;
heittelehtivät sadhut
armottomuutta anelevat koit
merkillisyyttä puhkuen uusiin aamuihin
laskien
rakenteelliset rauniot
kiertoradoilta ojentelevine raatoine
aamu-usvan keskeltä
keskipäivänpaisteeseen
hukkuen
järjen hivenaineeseen
puhukaa mielenne
eikä teille jää maankaistalettakaan