Sitä kauan hain
Luulin sen tavoittaneeni
Luulin olevani sen herra
Kunnes tajusin sen olevan minun herrani
Olin voimattomana sen lonkeroissa
puristuin sen alle
Kaikki tuli ulos
aivot, suolet, sydän
Uuvuin
Masennuin
Kuolin
Käveli kerran mies
Viljapellon laidalla
Katsoi sitä kitkerää viljaa
Joka huoliin ajan ja suoritusten tukehtui
Nosti alta painavan ikeen
Laittoi kaiken paikoilleen
Nousin
Iloitsin
Elin
(Kuka mahtaa olla tuo mies? Taitaa olla se Jeesus mään. NO TODELLAKI ON)