Käsityölaatikon sisällä
Kirkkaana päivänä
Eri väristen lankarullien kimallellessa
muodostaen heijastavalla hohteellaan sateenkaaren
Syntyi pieni tyttö
Pumpulin sisälle
Eleli niin rattoisasti hän
Vanupeitteessä pehmokaisessa
Lämpimässä, turvassa
Mikään häntä uhannut ei
Kunnes yönä eräänä
Kuuvalon ilkeässä loisteessa komeileva neula
pumpulia lähestyen
Hiljaa, hitaasti, kavalasti
Kohdalle tullen
Pistellen pumpulia riehui ja raivosi
Ei se mitään
pumpuliahan se vain on
Eihän, voi kauhistuksen käsityöhäkki!
Pieni tyttö
Pumpulin sisällä
Vaikerrellen
Ei ollut tottunut elämään raakaan
Ei tiennyt sen olemassaolosta
Nyt sen on selvittävä
Tuskasta, äkkiarvaamattomasta
Se on yksin ja onneton
keskellä käsityölaatikon julmaa arkea
Tässä sille kasvun paikka
Voiman keräämisen paikka
Kestävyyden poimimisen paikka
Tähän paikkaan jokainen meistä joutuu
omalla ajallaan ja tavallaan