joka meitä näin rakastaa.
Pitää aina hyvänään,
kalliina kultahelmenään.
Katkesi synnin köysi,
kun Jeesus meidät löysi.
Olisit kuullut sen kohun,
sen pauhun,
kun enkelten korviin kantautui:
"taas yksi Jeesukselle antautui,
synnin merestä rantautui."
Ja silloinkin kun emme jaksa ylistää,
osaamme vain Jumalaa syyllistää
ja hänelle pyllistää
Emme jaksa rukoilla,
osaamme vain pakoilla,
Emme jaksa katsoa,
mitä luvattu on Sanassa.
Emme jaksa turvata,
Vapahtajaamme uskossa,
Silloinkin on turvana,
Ikiaikojen Jumala.
Ja pysyy yhä totena,
lupaukset kirjassa.
(Viimeset 4 kappaletta jää ehkä arvotukseks niille, jotka ei oo ollu syvällä masennuksessa yms. Kyse ei oo Jumalanpilkasta tai muusta sellasesta vaan rehellisestä kauheen pahasta olosta)