IRC-Galleria

Masennus kuiskii korvaasi
Tuska vaanii takanasi
Uupumus kummittelee
Väsymys ottaa syliinsä
Saamattomuus kietoo köysiinsä

Henki kuiskii korvaasi
Jumala hiipii luoksesi
Jeesus sulkee syliinsä
Kuninkaamme saapuu
Isä vetää rakkautensa köysin

Rauha kiirii korvaasi
Ilo laskeutuu yllesi
Voima peittää elämäsi
Armo katkaisee kaikki kahleet
Vapaus juoksee riemuissaan

(Tässä on vähän parantamisen varaa eli myöhemmin tästä tulee hienompi :P)

(Tähän kauan sit tekemääni runoon oon keksiny nyt vikan säkeistön, kertosäkeistön sekä sävelen. Kiitos Karolle, Samulille ja Marialle sekä muille "faneille" kannustuksesta pääsiäistapahtumassa :D)

1.Valo tulee luokse eksyneiden
harhateiden läpi kulkeneiden

Valo korjaa rikkinäisyyden
Valo tekee ihmisen uuden

KERTO: Valoon, kuljethan valoon, lämpöön, aurinkoon
Vaa-aa-aa-aa-aa-aa aa-aa-aa-aa, valoon

Valoon, kuljethan valoon, jotta vielä kerran tapaisimme.
Vaa-a-a-a-aa Vaa-a-a-a-aa Vaa-a-a-a-aa, valoon

2.Valo voittaa pelokkuuden
Valo opettaa laulun uuden

Valo antaa varallisuuden
Valo lahjoittaa perintöosuuden

KERTO

3.Valo kokoaa meidät kerran
Valo ainaista rauhaa soiden

Valo pukee kodin uuden
Valo kestää ikuisuuden

KERTO

1.Anna tuulen viedä
Anna meren kuljettaa
Vaiket tulevaisuudest tiedä
Paras sua vielä kohtaa

2.Ei Herra vie sua harhaan
Askeleissaan kun kuljet
Johtaa sut omaan tarhaan
korvas kuiskauksilta suljet

3.Ja vain Jeesukselle avaat
vaik et mitään kuuliskaan
rukouksen tielle silti palaat
Eikä se tie vie hukkaan

4.Anna virran viedä
Anna laineiden kuljettaa
Vaikket joensuuta näe
Paimen sua siellä oottaa

5. Anna kuun valaista
Anna auringon lämmittää
vaikket määränpäätä näe
Valo vielä sieltä hohtaa

6. Ei tie voi johtaa ansaan
Kun se valmistettu on jo sulle
Suunniteltu tarkasti
Rakastavilla ajatuksilla

Vanhan ystävän tapaaminen kirjastossa
Se saa käyttäytymään vallan mahdottomalla tavalla
Kuin sadepisarat tanssisivat hiuksissasi
Untako, vain kuvitelmaa?
Vain joku tietää vastauksen
Ilo, suru, hämmennys voivat olla asia yllätykseen

(Tällanen runo synty yhteistyöllä Pääsiäistapahtuman luovuuspajassa: jokanen kirjotti eka oman runonsa ja sitten valittiin pienessä ryhmässä jokasen runosta yks lause ja tehtiin niistä uus kokonaisuus. Tähän tehtiin myös näytelmä. :) Kiitos kaikille luovuuspajalaisille, ootte ihania!)

Kun SURU nujertaa
Kun joku SATUTTAA
Kun elämän toivo katoaa

Kun kaikki hämärtyy
Kun riemu peittyy
Kun ilon tuuli tyyntyy
AHDISTUS syttyy

Mä mitä teen
mitä teen
Mä mitä teen
mitä teen

( KERTO: )
TULEN, kuljen VIERELLÄSI
TUEN, en kulje ohitsesi
NÄEN, näen syvyyksiin saakka
Sillä olin itse siellä
Sillä olin itse siellä

Kun tekee KIPEÄÄ
Kun et voi esittää
Kun jokainen sen jo nähdä saa

On PAHA OLLA jälleen
KIPU muuttaa taas
Tuohon RIKKINÄISEEN sydämeen
Elämä valuu

KERTO

KYYNELEET vallan saa
Taas onni karkaa
Ja EPÄTOIVO valloittaa

Nyt olet YKSIN niin
Vaikka ystäväsi
ympärilläs hyörivät
PIMEYDESSÄ YKSIN

KERTO

Kun kaipuu yltyy
Ja kietoo köysiinsä
Olo on aivan sietämätön

ITKU hallitsee
PELKO kahlitsee
TUSKA vyöryy kiven lailla
Niin ettet voi paeta

Mä mitä teen?
En tahdo juosta pois
Mitä teen?
Olen JUURI TÄSSÄ
Mitä teen?
Olen nyt SUA VARTEN VAIN

1.Täytyy olla rikkinäinen
pikkarainen
kompuroiden
kipuillen
kaatuillen
kuljeskella

2.Hiljakseen saa eheytyä
tekeytyä
porskutella
parantua
poluinllansa
patikoiden

3. Usein minä hiiviskelen
hiippailen
selittelen
piilottelen
paimenen
pakolainen

3.Nyt tunnustan olen tuholainen
kiholainen
paha loinen
paholaisen
orja moinen
hukkalainen

4. Luoksein tulee aivan toinen
aputoimen
taaskin suoden
Ulos noiden
hukkateiden
kuljetellen

5. Taivaan tielle johdatellen
kannatellen
tässä seisten
armahdellen
eksyneiden
paras paimen

Hiljaiseksi lumisateeksi nyt myrsky vaihtuu
Tuska haihtuu
Kipu laihtuu
Tuuli lauhtuu

Myrskyä pelkäsin vain
Pahaa oloa hain

Turhaa kaikki
Isällä oli homma hanskassa
Vaikka mulla hanskat hukassa

Nyt lapaset taas matkassa
Ja sydän rauhassa

Jos ei käy syvyyksissä
Ei voi käydä hyvyyksissä
Siellä ihanilla vuorilla
Jossa lumi ei sula koskaan!

(Niin kun mä tykkään lumesta, se kuvaa tässä iloa! Lukekaapa noi kaks aikasempaa runoa ni saatte tähän vähän perspekstiivii :) )

Mä en tajua kuinka voi tuntua tältä
Mä en tajua miten voimakas tunne voi olla
Ja kun se on niin sekava
Se sisältää kaikkea mahdollista
Ahdistusta, ikävää, pelkoa, iloa, toivoa...

Ja kun se ottaa mut kiinni
Enkä mä vaan pääse irti
enkä pakoon

Mutta saakoon se ilo vahvistua
Toivo kasvaa
Niin että tää kiristävä side mun vatsan ympäriltä vapautuu

Mä tiedän että se aika tulee
Siks että sä oot luvannu
Sä oot Jeesus luvannu
Ja sen voimalla mä jaksan tän hirttotoimenpiteen
Tälläki on tarkotus, sen oon niin monesti jo kokenu muissa tilanteissa

Pakko on vaan luottaa
Tää ikävä tappaa mut
Ja tää olo täyttää mut taas
tää loputon kaipaus syö mut

Sä tapat mut
Vaik et haluiskaan
Et ollenkaan

Sä syöt mut
Mut et tee sitä tahallas
Et ollenkaan

Sä vaan tahtomattas muutit mun mahaan
kierrät siellä ympyrää

Valoa kuitenkin näkyy
Mulla on visio
Mulla on näky
Valo vielä murtaa tuon sanattoman pimeyden
hajottaa tuon tiedostamattoman tyhjyyden

Ja Valo peittää myös mun kyyneleet
Jäädyttää ne kristallihelmiksi

Mä oon turvassa
Ei oo hätää
Tuli muuttaa

Niin, pianotuolissa oli taas liimaa
Kiitos, että saan laulaa lirpittää
Saan tuoda sulle sen kunnian joka sulle kuuluu
Eikä mitään sen ihanampaa ole

Nyt mä haluun vaan luovuttaa tän kaiken
Sen mitä en halunnu antaa
Mä tiedän että sun käsissäs kaikki on paljon paremmassa suojassa
Eikä mitään sen turvallisempaa ole

Sä oot mun elämä ja ihan kaikki
Tää huuto kuuluu sun puolees kuin torven humina
Ja se on riemuhuuto
Eikä mitään sen iloisempaa ole