Monta päivää menikin hyvin, osasin olla ajattelematta sitä tosiasiaa missä mennään...ja mitä nurkantakaa tuleekaan...nyt taas mielessä kummittelee ne sanat, ne elämänkääntävät sanat jotka olen kuullut jo liian monta kertaa....
mietin mitä huominen tuo tullessaan...mitä sun päässä liikkuu...luotan että kaikki on niinkuin kuvassa näkyy mutta jo tapahtuneista oppineena en voi luottaa että jos kuvassa paistaa aurinko ettei siinä oikeesti olisi pimetä ja sateista.....
olisiko ollu liikaa pyydetty että MUN elämä olis ollu vihdoinkin kuin satukirjoissa jossa on aina onnellinen loppu....sanotaan että niin paljon annetaan pahaa ku jaksaa kantaa, mut tuntuu että aina ei kohtuus ole kaikille selvä käsite.....mun taustoilla oisin toivonu jotain muuta...mut kait olen liian vahva saadakseni kaiken tän....tosin on ihmisiä jotka joutuvat kestämään enemmänkin, yritän muistaa kaikentän keskellä senkin...onhan mulla siihen nähden kuitenkin asiat jotenki hyvin....
no jatkan taas ajattelematta mitään niin onnistun taas elämään päivän ilman että saan pyyhkiä meikit naamaltani....
olkaa onnellisia, halatkaa niitä joista välitätte... antakaa turvaa ja tukea tarvitseville<3