Koira meni kaupunkiin, innoissaan häntää heiluttaen, vaikka tiesikin, ettei kaupunki sopinut hänen karvoilleen.
Koira tutki uuden koppinsa, laitteli sitä nätimmäksi ja asusteli. Ikkunoista paistoi kuuma aurinko, ystävät Kettu ja Pupu olivat lähettyvillä ja kaikki oli iloisaa.
Mutta ei.
Kaupunki ei sovi koiran karvoille. Koira alkoi pian olla alamaissa.
Ikkunoista kuuman auringon lisäksi näkyi vain kuolleita betonilaatioita, kuului vain valojen ja autonjen kylmä humina, kukkien tuoksuja, linnunlaulua ei ollut laisinkaan.
Takaisin kotiin kävi siis koiran tie, takaisin ihanaan metsään.
Vaan ei pitkäksi aikaa: Kettu ja Pupu jäivät kaupunkiin!
Siispä koira vielä palaa kaupunkikoppiinsa, Kunhan saa hetken taas olla rauhaisassa kotokopissaan, nuuhkia kesäyötä ja katsella sen perhosia.