Kesti liika kauan että pääsin alottamaan. Tai ehkä ei, kun sittekkun pääsin, niin suju. Ja oli kiva nähä Esün emoa (vaikka kämppä onkin pommin jäljiltä ja pitää ripotella neljä kiloa sokeria mansikoihin :P ) ja Juhista ja Santtua.
Mutta piirsimpä, vaikka välillä sidukkaa. Jos piirrän tällee ninku nyt, niin oon piirtäny kaikki reilussa viikossa. Sitte maaluu.
Mutta . . Kuuma ja kylmä ja kuuma ja kylmä.
Joku on puristanu astraalikehoa tai jotain niistä ainaki. Lujaa. Niin ettei henkeä, tuntuu.
Ja tiellä oli linnunlapsi. Vauvvalapsi. .... tuuman enintään. Vaaleenpunanen, ruhjeeton. ... kauneinta mitä oon koskaan nähny. Jos se olis eläny. Näin ollen kauheinta. Yks kirjain eroa.
Hajos.
Mutta voi luoja miten rakastan...!! Vuori on sortunut, kun suurempi ja voimakkaampi levittäytyi.