"Oli tuo karhu kuin jäkälä suussa" sanoi kyseinen mummo pierupilven keskellä sijaitsevassa kartanossaan, jossa oli vielä hetki sitten homeiset seinät ja kattopuutkin lahot kuin Sylvesteri-kissan jalat, jotka murskaantuivat, kun Tipi pudotti kiven kokoisen, ehkä painavemmankin alasimen Sylversteri-kissan jaloille, jolloin myös oli utuista ja kosteaa myöskin aamupäivän sarastaessa, kun aurinko nousi.