viuh viuh siivoon. pyyhin pölyt, kastelin kukat, imuroin ja pesin lattiat. tiskasin. vein roskat ja lehdet ja pahvit. kävin kaupassa. pesin pyykkiä niin paljon ettei enää mahdu. siivosin parvekkeen.
silti oon sumussa. jossain tosi kaukana niinkun joskus ennen. en täällä. en ollenkaan.
onneksi välillä. muutaman minuutin sillon tällön. sit näkee selvästi ja tietää että pitää odottaa. odottaa ja odottaa ja olla vaan tekevinään kaikkia pakollisia juttuja vaikkei tajuukaan mistään oikeesti just nyt mitään.
tyhmä Turku. tyhmä syksy. tyhmä koulu. tyhmiä tehtäviä. tyhmä harjottelu. tyhmä elämä kun menee kiemuraan. itepähän sotkin. pah. lopetan vineemisen ja oon vaan.
mut ei tän tältä pitäny tuntua. hih. toisaalta hauskaa koska pääsee monen vuoden taakse syksyyn ja pieneks tytöks joka asuu kotona ja laittaa purkit ja kynät ja kumit järjestykseen ja syttää kynttilöitä. kuuntelee täysillä U2sta ja muita. ja odottaa.
silti selviin. varmasti. ja juha kans vaiks sekin epäilee välillä. syystäkin. ei tää helppoo tuu olee. kuitenkaan.