IRC-Galleria

No nyt on siivottu. Ja juhlittu. Karva katto aika tyytyväisenä (kerrankin) kun kaikki sen lapset ja lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset pitivät kauheeta meteliä kun muut mummot yritti nukkuu. Me jäätiin äitin kans laittaa se peiton alle ja sit katottiin sen kans vielä uutiset. Suru kun on toinen siellä niin yksin väsyneenä.

Auttais jos se olis edes ainoo, mut sit on toinenkin mummi aika tosi yksin. Ja kaks mulle tärkeetä ihmistä joilla molemmilla on nyt vaikeempaa kun tarttis. Siis yhteensä neljä yksinäistä, ihan mun lähellä :/ (ja sit on tietty niitä jotka on vähän vähempi yksin)

Täällä on kans kamala myrsky. Äiti sanoo huhuu kun tuulee kauhiasti. Kävyt nukkuu ihan kohta. Tarttis miunkii ja ottaa Inka mukaan, mut en kyl haluis. Valvoisin yöt ja söisin lirpakkaa ja karjalanpiirakoita. Laittasin kaikki valot pois, kuuntelisin joululauluja ja makasin sohvalla. Kattosin jouluvaloa ja miettisin mitä nyt. Miten mä saisin mun joulun tänne?

Luulen et joulusta tulee melko surkeeta kun oon jo nyt surkeena. Luulen et tunnen oloni ulkopuoliseks, kaikkien keskellä. Et tuntuu siltä kun haluisin olla jossain muualla. Tai ees ihan yksin. Surettaa kun en haluis yhtään semmosta joulua. Haluisin et joulu pysyis mulle tärkeenä ja lämpimänä. Semmosena et sitä odottais ja sit osais nauttia. Mut ehkä tosiasiat pitää hyväksyä ja oppii elää niiden kans. Joulu kerrallaan.

Joo, mut nyt meen tupakalle ja sit juon kermalikööriä ja sit otan Inksun ylös ja kroohpiu. Emmä voi tänne jäädä kuuntelee joululauluja. Nyt ei vaan pysty ja siihenkin on vaan sopeuduttava.