Ei mulla ihan semmosia reissuja oo kun mäxällä. Kävin sen jäähyväisjuttuja lukemassa sen päiväkirjassa. Eikä edes kuveja yhtään. Mut eilen oltiin Pöytyällä sienestämässä ja tänään Kustavissa kahvistamassa.
Meitsi löys elämänsä ekan kerran itte kantarelleja. Niistä tateista ja semmosista haperoista en ymmärrä vielä mitään. Mulle sanotaan vaan et myrkyllisiä, en tunnista, en ottais, tuon on madot syöneet jne... pööh. Mut oli hauska olla karhujen metsässä ja sitte lopuks maistella niitä herkkuja mitä sieltä metsästä poimittiin. Syksy alkaa kyl lähestyä... kylmiä valoja ja tuulta. Surullista miusta.
Tommonen päivämatkailu on kyllä hauskaa. Pääsee ihan eri maailmaan vaikkei mee kun 70 km päähän. Sai olla tosi rauhassa ja keskittyä vaan siihen miten aurinko porautuu kasvojen läpi pään sisään ja levittää hyvän olon tunnetta. Voih. Tulee niin ikävä lämpöä.