IRC-Galleria

mä olin melkeen kuollu. enkä tiä oonks vielkää ihan täysin hengissä. nää miun korvat päätti sit et nyt loppuu tää säätäminen. ne tulehtus niin pahasti et mä oon nyt ravannu tiistaista lääkärissä. heräsin ma-ti yönä siihen et sattus pirusti. onneks oli lääkäri varattuna ihan tuurilla tiistai aamuks. se sanos et juu-u, kipiältä näyttää. se putsas ja otti näytteen ja anto hydrokortisontippoja. tulin kotio ja kuume nousi ja olin umpi kuollu. tiistaina soitin pyytääkseni lisää droppia mut se lääkäri luuli et mä soitin niistä tuloksista. se sanos et oikee on lääke mut et kuume ei kuulu kuvaan. lähetti miut labraan verikokeisiin. kävin sit labran jälkeen kyselee niitä vahvempia droppeja paikan päällä ni se sattus olee paikalla ja vapaana, tutkis uudestaan. sain antibilootteja suun kautta ja panacodreseptin. olin iiihan diuu. yöllä heräsin kahteen kertaan napsii niitä codeja. hullua kun laillisesti saa vetää ittensä ihan pihalle. mut heti kun niitä ei ottanu ni meinas korvat räjähtää. tänää kolmeen mennessä olin ottanu koko päivän codit. napannu lääkkeen ja nukkunu siihen asti et huomasin vaikutuksen alkaneen hiipuu. testailin hetken kestäisinkö ilman lääkettä mut ei. sit en enää uskaltanu ottaa enempää kun ohjeissa luki et neljä vaan päivässä. mentiin ansin kans päivystykseen. siellä se lääkäritäti satutti minuu kauheesti ja mä itkin. ja sitten se laitto mut hoitsulle joka laitto piikin perseeseen. Toi lääke ei laita mun päätä niin sekasin. Höh. Toisaalta kiva kun tuntuu vähän siltä et oon hengissä enkä vaan hengitä. :) Huomenna taas lääkäriin. jeee.