IRC-Galleria

Oon tosihyvällä tuulella. Vieläkin. Ihmeellistä. En oikeen tiiä mistä se tuli ihan yhtäkkiä mut tulipa silti. Tuli vimma ja innostus. Kävelin nopeesti ja kovaa eteenpäin Helsingin yössä ja vaan nautin. Semmonen nauravainen, leikkisä olo mut samalla rauhallinen ja tyyni onnellinen tyttö.

Ehkä se johtu keikasta.
Olin kuuntelemassa Semifinalissa Projekt-aikavirhe bändiä. (Janskun Timo soittaa siinä). En tykänny yhtään, vaikka luulenkin että ne soitti hyvin. Mut kun se kuulu NIIN kovalla. Vaiks oli kädet korvissa niin silti kuulus. Oon onnellinen silti kun menin. Tykkään Janskusta ja tykkään Timosta ja tykkään kun miut kutsuttiin mukaan. Toivottavasti ens kerralla kans. Otan sit korvatulpat mukaan. :) Vaiks en mä kauheesti semmosta kotona kuuntelis kun se on kuiteskii aika kaukana Suurlähettiläistä ja Brassemusiikista ja sen semmosesta.

Tai sit se johtu ipanoista.
Olin tänää hoitamassa niitä "normaalisti!" ekaa kertaa tosi tosi pitkään aikaan. Varmaan oikeesti vuoteen. Sillee et oltiin vaan niillä ja pihalla. Syötiin ja leikittiin. Ei ne ees ollu mitenkään erityisen kilttejä tai muutenkaan erikoisia, mut ne on mun. Ne on mulle niin kovin tärkeitä ja rakkaita. Tiiän ne niin hyvin. Tykkään olla ja jutustaa. En puhu kenenkään muun kanssa niinku niiden.

Tai sit se johtu töistä.
Oon saanu niin paljon tarjouksia erilaisista töistä etten tiiä ollenkaan kerkeenkö enää kaikkea ja kalenteri on täys. Hirmu kivaa nähdä tuttuja ihmisiä ja auttaa vähän pienissä jutuissa. Tänään pesin ikkunoita ja tutustuin Tuusulaan (harmi kun en kerenny Illiä mennä moikaa!). Ehkä mä vielä kehityn koska nyt tuli kiirus. Tykkäsin silti hirmusesti.

Huomenna mennää kattoo Pompun ja Karoliinan kans karvaa. Sekin on kivaa. Ja huomenna ahkerasti kirjotan vähän sähköposteja ja viekkaan wikiin. Oon oikeen reipas tyttö. Toivottavasti.

TAI SIT SE JOHTU VAAN SIITÄ ET elämä VAAN JOSKUS on kivaa! :)

Virven kanssa suunniteltiin kultsikokousta. Hassua kun kahvipaikka valitaan nykyään sen mukaan missä voi nördää. Wanhan terassin tyttö ei tienny mikä on w-lan :) mut sit eksyttiin vanhaan hyvään tuttuun Javaan ja siellä sai polttaa, kahvia ja nördätä. Hienot suunnitelmat tulikin. Ja kivaakin oli. Kiits, vöörbis.

Äiti tuli mut hakemaan hirmu kiireellä maailmanpelastukseen ja vauhdilla mentiin hietsun rantaan asti jollon pinki soitti ja sanos et se on huomenna.. maailmanpelastus siis. Että näin. Mut tallusteltiin sit mamman kanssa kaupunkiin hissuksiin ja poistin sen kännykästä samalla 50 vanhaa viestiä. Se on kyl yks käsi tietotekniikan kanssa. :) miun ihku mamma.

Leffaan yritin mut se oli täys. Verenluovutukseen yritin, mut nekään ei ottanu. Oon karenssissa antibioottien takia. Tuli hiukka surku olo kun kukaan ei minuu huoli, mut sit soitin Pertulle. Se kävi kaupassa sillä aikaa kun hain alkosta pullon punkkua ja sit se paistos munakkaat. Kivaa. Helppo olla sen kanssa. Ihku kaveri.

Eksyttiin Turkoosiin monen mutkan kautta ja sit menikin pitkään piirtäessä ja fiilistellessä hyvää musiikkia. Lopulta omaan sänkyyn oman kissan kanssa mesee ja galtsuu. Huomenna Tuusulaan ja naperoita hoitaa.

Näin nää päivät menee..

Paha olo. Koko kroppa murisee mulle. Silmät menee kiinni ja kyyneleet valuu. Miks mä oon tämmönen? En haluu. Oon kävelevä tuhokone. Satuttaja. Miks satutan kaikista tärkeintä? Vielä semmosella tyhmällä asialla millä ei oo mitään merkitystä. Mikä vaan oli pakko sanoo koska mä oon mä.

Olis niin helppoo jos olis tuttu ja turvallinen elämä niinkun ennen. Olisin turvassa. Iteltäni. Kun en halua olla tämmönen kun oon. Tarviin turvan. Semmosen tumman ja pitkän ja komeen. Pelottaa mitä kaikkea pahaa saankaan vielä aikaan itteni kans. Mut pitäis laittaa tiukkaan pakettiin missä olis vaan kaunista ja yksinäistä. Sit saisin tulla pois kun olisin kasvanu järkeväks ja oikeeks ihmiseks joka osaa ottaa toisten tunteet huomioon. Koska turvaa ei enää ole. Karkotin sen. Ite. Koska kuvittelin olevani vahva ja väsynyt. Pärjääväni omilla jaloilla paremmin. Höpötin itteäni. En mä oo.

Nyt on lusmu olo, vaikka vihdoin on semmosta aikaa jonka vois käyttää hyödyllisesti johonkin järkevään. Pah. Koko päivä menny mitääntekemättömässä säädössä. Toisaalta tänään onkin virallinen nukkumispäivä assyjen jälkeen, mutta silti. Jos kerta oon hereillä niin miks vaan makaan sängyssä ja seuraan tyhmiä kannuja irkissä. En ymmärrä.

Kohta ees kokoustetaan tyttöjen kanssa. Jotain järkevää. Ja huomenna Virven kans viekkaasta. Vähän jännittää tänpäivänen kun jos tsybyt on päättäny muuttaa nurmijärvelle ja äkkii ni mitä mä sit teen?
Monta olis hommaa tekemättä ja miun tarttis ne tehrä.

Viikko vielä ja yks päivä niin Juha lähtee. Epätodellista. Nyt taas kun on ollu toisessa maailmassa helsingissä, ei enää muista sitä elämää siellä. Voi olla et tulee rankka viikonloppu kun herää todellisuuteen. Tai sit ei. Hyvähän on mulla olla kai ja toinen pääsee karkuun maailmalle.

Lähetin tänään postia tutuille jos sais hommia. Pieniä kivoja hommia. Saa nähdä vastaako kukaan. Ei voi tietää.

Voiks muuten olla kiltti ja kommaa mun galtsuu koska mä oon huomionkipee pirpana?

Vihdoin. Kello on puol kakstoista. Oon sängyssä, oikeessa sängyssä. Peiton alla. Kuudelta piti loppuu työvuoro ja sit mennä kotiin heti äkkii suihkuun ja nukkuu, mut sit olikin duraselpupu päällä. Siivottiin niin hulluna. Tuoleja vino pino, miäääletön määrä laitettiin kasaan. Ja voi sitä sotkun määrää.. (Itameille tiedoks et v****u te ootte sikoja!) Ei niin paljon roskaa vois kuvitella lähtevän edes törkysimmästä nördestä.

Mut sit pääs saunaan. Kuumaan saunaan höpöttää ja juomaan lamaannuttavan lonkeron.

En jaksakaan kirjottaa. Sanat katoo ja lauseet ei rakennu. Nukun vähän. Ja paijaan pientä viatonta ja mustaa kaunista. Yötä.

Vielä inhossa. Vaiks ei kyl oo enää hoppu ja itamitkin meni jo monet kotiin.

Anna kävi. Se oli vähän ihmeissään :D Tai ei ihan vähän.

Sit kotiin suihkuun ja yöks vois koittaa mennä nugguu. Et sais rytmin semmoseks et pääsis aamusin uimaan. Ja meloo joku kaunis päivä jos on niin kaunista kun nyt. Vaiks ei oo kyl kovin paljoo lämmöstä ja auringosta nauttinu tuolla syvällä itamihelvetissä...

Kirjotinkohan mä jo et Jumala onkin hengissä :) Emmä tiiä.

Tyhmää kun pää pimenee kun valvoo. Sit ei tajuu enää vaiks olis kauheesti kirjotettavaa eikä se oo sama enää sit kun on nukkunu. Koska sit ei enää oo sama fiilis kun nyt. Mut en mä osaa selittää. Ei paha. Mut ei eritysen hyväkään. Tämmönen.

Aika paljon väsyttää. Mut ei vielä. Kello on vasta neljä. Puol kuus saatan luovuttaa tai vähän ennen. Virve meni jo koska mä näin. Darky melkeen nukkuu mut ei sekään oikeesti mee kun laittaa pään tyynyyn ja nukkuu paikoillaan. Hirveesti ihmisiä. Aika vähän tuttuja, tai ainakin tässä koska en oo kiertäny kun vähän virven luokse. Eli vois vaikka ollakin. Ei kyl ehkä.

Jumala on hengissä, se soitti mulle tänään. Voin rauhassa lähetellä posteja vaikkei aina vastatakaan. :) Olen onnellinen.

Kävin Maijan ja Annan kans kävelee välillä ja heittämässä rinkan retkelle. Olis kiva jos sais olla rauhassa helsingissä jonkun aikaa. En jaksakaan kirjottaa nyt enempää. Ehkä nukkuu meen mä silti. Ehkä. Ihan just.

hihii. tulin sittenkin. vaiks ei pitäny ja piti ja ei ja joo ja ei ja joo. Risto päästi mut ennen aikojaan töistä kun vikisin. Hääti mut. Vikana päivänä. Ja kirjotti kivan todistuksen.

miäääääletöntä!

Otin Temestä mallia ja nautin. On sittenkin ihanaa, elämä siis.

Harjottelussa on tosi mukavaa, vaikken ees tee nyt mitään erityistä. Sain vihdoin apua-lehtiset päivitettyä. Ja käytiin kattomassa uutta tosi tosi hienoa Vimmaa, taloa joka avataan nuorille syyskuun puolessa välissä. Metsästin korjattua kannettavaa väärästä paikasta ja hämmensin ihmisiä. Marikin tuli käymään ja se oli yhtä söpis kun aina. Eikä Risto murissu tänäänkään eilisestä.

Kotimatkalla ärränpoika ties mitä mä haluun sieltä ja neuvos niiden harjottelijallekin. Ja Alvarin kiltein vilkutti mulle ikkunan läpi kun ei kahvihammasta kolottanu.

Ehkä mä jäänkin tänne yksin loppu elämäks ja kävelen vaan jokirantaa ees taas ja puhun murretta.

viuh viuh siivoon. pyyhin pölyt, kastelin kukat, imuroin ja pesin lattiat. tiskasin. vein roskat ja lehdet ja pahvit. kävin kaupassa. pesin pyykkiä niin paljon ettei enää mahdu. siivosin parvekkeen.

silti oon sumussa. jossain tosi kaukana niinkun joskus ennen. en täällä. en ollenkaan.

onneksi välillä. muutaman minuutin sillon tällön. sit näkee selvästi ja tietää että pitää odottaa. odottaa ja odottaa ja olla vaan tekevinään kaikkia pakollisia juttuja vaikkei tajuukaan mistään oikeesti just nyt mitään.

tyhmä Turku. tyhmä syksy. tyhmä koulu. tyhmiä tehtäviä. tyhmä harjottelu. tyhmä elämä kun menee kiemuraan. itepähän sotkin. pah. lopetan vineemisen ja oon vaan.

mut ei tän tältä pitäny tuntua. hih. toisaalta hauskaa koska pääsee monen vuoden taakse syksyyn ja pieneks tytöks joka asuu kotona ja laittaa purkit ja kynät ja kumit järjestykseen ja syttää kynttilöitä. kuuntelee täysillä U2sta ja muita. ja odottaa.

silti selviin. varmasti. ja juha kans vaiks sekin epäilee välillä. syystäkin. ei tää helppoo tuu olee. kuitenkaan.