olin päättäny olla itkemättä ja pokka pitiki suht kauan, tai niin kauan kunnes ne sit alko soittaa yhtä biisiä. Siinä sit tuli oikee nyyhky kohtaus, noloa.. mut sain sen sitte aisoihin ja loppu ajan ku meinas alkaa itkettämään, niin laskin viereisen seinän tiiliä ja hypistelin nenäliinaa.
Sen jälkee sitte lähdettiin sieltä kappelista viemään arkku pois, meinas tosin siinä vaiheessa vielä alkaa itkettämään ku ajattelin, että siellä se emppu makaa, tossa mun edessä olevassa valkoisessa kauniissa ja niin pienessä arkussa.
Sen jälkeen kaikki oliki sit ihan ok, mut syömässä kun äitin serkku piti puheen, niin meinas alkaa taas itkettämään, kun siinä se Kari puhu niin kauniisti ja muisteli kuinka se pikkupoikana oli ollu Empun mukana töissä ja saanu siltä ensimmäisen palkkansa jne..
Toivottavasti seuraavia hautajaisia ei tuu pitkään aikaan!!
