vihdoinkin jotain hyvää tähän kaikkeen kakkaan. Mä mä'rehdin äitille,et kuin en enää jaksa,kun ei saa asuntoa ja kaikki juoksevat asiat on pysähdyksissä siihen asti...sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta mulle tuli puhelu...vieraasta numerosta...hmmm..epäilyttävää. Noh siellähän oli kiva setä,joka tarjosi asuntoa...vihdoinkin!!!mä pääsen omaan asuntoon,ei tarvii enää äitin soffalla loikoilla,mahtavaa.nyt saan pikkuhiljaa laitettua asioita kuntoon ja lakata stressaamasta!paistaahan se aurinko sittenkin sinne risukasaankin...