IRC-Galleria

eilen oli surullinen olo, oma pää harrasti mun dissaamista koko päivän
ja aloinkin jo melkein uskoa, että oon oikeesti niin paska, kuin omat ajatukset mulle sanoivat.
oli kovin yksinäinen olo, olis vaan halunnu käpertyä jonkun kainaloon pakoon tätä pahaa maailmaa ja omia ajatuksia.
hellyys ja silitykset olisivat kovasti auttaneet olotilaan.
tänään oli onneksi paljon parempi olla...päänsisäiset dissaajatkin olivat hiljentyneet melkosesti ja kun vielä sai mukavaa seuraa ja tekemistä, kiitos siitä, olo on ihan erilainen.jaksaa taas alottaa uuden työviikon.
silti kaikesta huolimatta mä kaipaan jotain pysyvää...jotain kaunista.
jonkun, jonka kainaloon käpertyä ja kenen kanssa voi jakaa rakkautta...ehkä joskus näin mun kohdallekkin...pakko uskoa.

elämä, miten siitä tulikaan näin vaikea.
joskus vaan tuntuu siltä,että haluis palata takaisin lapsuuteen, kun sai ilman mitään huolia juoksennella metsässä ja rakennella majoja.siitäpä sen kai tietää,että on tullut vanhaks, kun alkaa stressaan asioista.pitäisköhän sitä nytkin vaan lähteen metsään hyppimään...

onko tää elämä oikeesti niin vaikeeta
vai olenko mä vaan niin tyhmä etten tajua?
hämmentyneenä seuraan vierestä.

pitäis keksiä johtain piristävää tekemistä.jos vaikka alottais jonkun harrastuksen sillain,ku yleensä ihmiset tekee tai tekis vaan jotain yleisesti hyödyllistä...tulis itellekkin parempi fiilis.
mutkun ei jaksa nyt,ehkä huomenna.

olen niin kyllästynyt ja väsynyt asioihin...
miksi täytyy olla katkera ja kantaa vihaa.
haluisin vaan olla rauhassa
ja jatkaa elämääni.

niin.tekis mieli sanoo kaikkea,muttei mitään.
harmittaa.
miksi ihminen ei katso ensin peiliin,ennen kuin sanoo pahaa toisesta.
eihän me kuitenkaan kukaan olla parempia tai enemmän hyviä,
vähemmän pahoja.
ihmisiä omine virheineen kaikki.
hyväksyä toisen virheet,
hyväksyä toisen hyvät ja pahat puolet.
se tekee ihmisestä kauniin, sydämestä kauniin.

Sitä on viimeaikoina elänyt melkosta kiertolaiselämää,
reppu selässä kulkenut
mutta tyynyyn on aina päänsä painanut.

pitäsköhän sitä oikeesti käydä omassakin kodissa vierailulla.

niin taas tapahtuu kummia ja pieni pää on hämillään.
toivon vaan, että tästä kaikesta syntyy jotain todella hyvää ja kaunista.
odotan...
haluan...

hih.

toivon kaikille oikein hyvää ja räjähtävää (mielellään vain rakettien osalta)
uutta vuotta.

itselleni toivon ensi vuodelle lämpimiä ja mukavia asioita....
eiköhän niitäkin vielä ilmaannu
ainakin jos vähän lykkii..

pieni sydän syrjällään,pelkää uutta elämää
sydän oottaa pelastusta
lämpöä, valoa
maailmaan mustaan.
rakkautta,hellyyttä, hoivaa
sitä vain mun sydän toivoo.

ota sinä sydämeni
vie se maailmaan parempaan.