IRC-Galleria

onpas ollu mukava viikonloppu. Vielä mukavammaksi se tulis jos tänään ei olis sunnuntai...
vois viikonloppu vaan jatkua ja kaikkee hauskoja asioita tapahtua lisää =)
pitkästä aikaa on ihanaa nauttia näin hyvästä fiiliksestä.siis eihän kokoajan oo ollu huonokaan olla, mutta näin mahtavalta ei oo hetkeen tuntunu.
Lisää tätä!!!!

aamusauna, mikä onkaan parempi tapa alottaa päivä...
jooh se on ystävänpäivä...mäkin koin kauheen ystävällishenkisiä tunteita saunaa kohtaan, mutta vastakaikua ei kauhiasti sieltä suunnalta tuu...
joskus tuntuu, että näin on monien ihmistenkin kanssa...
no, onhan mulla muutama sitäkin rakkaampi ihminen,joista tiedän varmasti,että ystävyyden tunteet on molemminpuolisia...
mut tien kyllä,et mun omat päänsisäiset dilemmat aiheuttaa sen,etten aina itekkään uskalla edistää ystävyyttä, jolloin uskon,että hämmennän kanssaeläjiänikin samalla tavalla, miten niin usein hämmennän itseäni.

hohhoh,viikonloppu.otan huippurennosti ja hengaan vaan himassa.en suunnittele mitään, meen vaan koko viikonlopun korkeintaan tunti kerrallaan.jeah.

mitenköhän sitä alkais uskoon itteensä ja pystyis oleen rohkeempi....

pätevää.sisko tuli tänään raumalle...melkein vuosi, kun olen siskon viimeks nähny!!!!
ei malta odottaa viikonloppua, puusaunaa ja siskojen seuraa <3

on se uni vaan niin ihanaa ja eheyttävää.vitutus, stressi ja morkkis...
tänään kun nukku kunnon päikkärit oli olo jo täysin toisenlainen =)
<3 uni

eilen oli surullinen olo, oma pää harrasti mun dissaamista koko päivän
ja aloinkin jo melkein uskoa, että oon oikeesti niin paska, kuin omat ajatukset mulle sanoivat.
oli kovin yksinäinen olo, olis vaan halunnu käpertyä jonkun kainaloon pakoon tätä pahaa maailmaa ja omia ajatuksia.
hellyys ja silitykset olisivat kovasti auttaneet olotilaan.
tänään oli onneksi paljon parempi olla...päänsisäiset dissaajatkin olivat hiljentyneet melkosesti ja kun vielä sai mukavaa seuraa ja tekemistä, kiitos siitä, olo on ihan erilainen.jaksaa taas alottaa uuden työviikon.
silti kaikesta huolimatta mä kaipaan jotain pysyvää...jotain kaunista.
jonkun, jonka kainaloon käpertyä ja kenen kanssa voi jakaa rakkautta...ehkä joskus näin mun kohdallekkin...pakko uskoa.

elämä, miten siitä tulikaan näin vaikea.
joskus vaan tuntuu siltä,että haluis palata takaisin lapsuuteen, kun sai ilman mitään huolia juoksennella metsässä ja rakennella majoja.siitäpä sen kai tietää,että on tullut vanhaks, kun alkaa stressaan asioista.pitäisköhän sitä nytkin vaan lähteen metsään hyppimään...

onko tää elämä oikeesti niin vaikeeta
vai olenko mä vaan niin tyhmä etten tajua?
hämmentyneenä seuraan vierestä.

pitäis keksiä johtain piristävää tekemistä.jos vaikka alottais jonkun harrastuksen sillain,ku yleensä ihmiset tekee tai tekis vaan jotain yleisesti hyödyllistä...tulis itellekkin parempi fiilis.
mutkun ei jaksa nyt,ehkä huomenna.