IRC-Galleria

Tieto osoittautui vääräksi...

Ei rakastava saa silmiin katsoa
Eipä saisi katsoa silmiin, joita ei voi unohtaa
Ja jokainen katse voi olla viimeinen
Hyvästijättö ikuinen.

Toivottavasti ei, kun mä opin nauramaan, elämään, itkemään,
sun ansiotasi se on vaan
Opetit minua, mutta unhdit opettaa unohtamaan
ja nyt en voi suo unohtaa
ja mä riudun, toivottavasti kuolemaan
Mutta hyvästi en voi sanoakaan

Iltasatua kerron taas, mutta sitä en saa suo kuulemaan,
vaikka se susta tulee kertomaan
Ja vaikka olisin surullinen
niin olen onnellinen
Vaikka onnellinen,
silti surullinen

Mutta tapahtui mitä vaan
tulet mun sydämessäni olemaan
Viimeisen kerran tulen sanomaan:
Rakastan suo vaan.

Siä juoksenteli niin suloiseksi ja kiltiksi luultu (vuokra) settiksemme. =D

Oli lauantai aamu... Pihalla oli synkkä ja kylmä ilma... Pienestä Päähän pistosta lähdin ajelemaan vähän Karviassa ja hain kiusun... Minttu, sellaanen pieni kissa =D Nyt se on mun kaveri ja mä tykkään siitä =D =D

Joo... Virhe tuli tehtyä... Kovan nälän yllättäessä avasin jääkaapin oven... Siellä häämötti pari tölkkiä tonnikalaa. Kova nälkä käski avata purkin ja syödä sen. Tottelin nälkää...

Tonnikala oli vedessä. Maku oli kauheahko. Ketsuppia sekaan ja nam... Tai niin luulin.

Ei olisi kannattanut!! Paha olo iski... Edes tunnin unet eivät auttaneet!

Jos on kova nälkä, tulkaa pyytään multa vaikka leipää, mutta älkää syökö pelkkää tonnikalaa!!!

Jotkut ovat siunattuja helvetin vaikeilla vanhemmilla... Minä olen yksi "onnekas..."

Baaria ja Rokittamista =D

Tattoo tuli otettua eilen =)

Poika kysyi isältä: "Isä, mitenkäs tämä yhteiskuntajuttu niiku toimii ja mitä siihen kuuluu?"

Isä istahti pojan viereen ja vastasi: "No, otetaampa esimerkiksi tämä meidän perhe:

Isä tuo rahan tähän yhteiskuntaan, joten olen markkinatalous.
Äiti kuluttaa rahat ja päättää asioista täällä, nin hän on hallitus.

Lastenhoitajamme on kodin ylläpitäjä, joten hän on yritykset.

Ajamme sinun etuja, niin sinä olet kansalainen.

Pikkuveljesi on maamme tulevaisuus."

Hetken vielä rupateltuaan päättivät isä ja poika mennä nukkumaan. Yöllä poika heräsi pikkuveljensä itkuun, sillä tälle oli tullut kakat vaippaan. Poika lähti vanhempiensa huoneeseen ja näki äidin nukkuvan sikeästi, mutta isä oli poissa.

Poika meni lastenhoitajan oven taakse ja katsoi ovenreiästä. Hän näki isän siellä voimistelevan lastenhoitajan päällä. Poika sitten koputti ovea, ei vastausta. Koputti uudelleen, ei vastausta. Poika päätti mennä takaisin nukkumaan.

Seuraavana aamuna poika meni sanomaan isälleen: "Isä, luulen, että olen ymmärtänyt tämän yhteiskunta jutun."

Sitten isä jälleen istahti pojan viereen ja sanoi: "Hyvä! kerroppas nyt ihan omin sanoin sitten."

Ja poika vastasi: "Hallitus nukkuu sikeästi, niin markkinatalous panee yrityksiä, eikä kansalaisia huomioida ollenkaan kun maamme tulevaisuus on kaulaansa myöten paskassa."